United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä Elli on oikea metsäläinen, sanoi neiti Skytte nauraen, mutta me olemme jo koko hyvät tuttavat toistemme kanssa. Uskotko, Aadolf, hän on suonut minulle sen kunnian, että kutsuu minun joskus tulla häntä tervehtimään? Ja arvaa mitä hauskuutta hän tarjoo?
Hän hiipii ja kuulevi kummakseen, hepo kuinka haastavi herralleen: »Mitä mietit? Miks olet murheinen? Sua varmaan miellytä enää en. Mua silitä et, mua puhuta et, en tiedä, surret vai iloinnet. Sun arvaa en sydän-aikeitas. Toki muistahan kunnon kumppanias! Myös muista tuo, mikä eessäs lie, yli estehien sinut siipeni vie. Ja jos sua painavi tomu ja maa, voit kanssani taivahat tavoittaa.»
Kenties vaan kuvailen tätä mielessäni, vaikka kyllä luulen, että meidän useimpien muisti ulottuu taa'emmaksi, kuin moni meistä arvaa; samoin kuin luulen, että huomionkyky useissa ihan vähissä lapsissa on ihmeen säntillinen ja tarkka.
»Pian, pian, Hanna, meillä on uutisia.» »Vieraita, kuules, vieraita on tullut. Mutta arvaa keitä.» »Nuoria herroja! Ajatteles, nuoria herroja!» »Niin, nuoria herroja, kolme kappaletta. Woldemar, Tirri ja Alfred.» »Hs, hiljaa, Betty, etteivät kuule. He nukkuvat tuolla aitassa.» »Hyvänen aika!» Ei Hanna osannut mitään muuta. Hiipien menivät tytöt aitan ohitse ja pujahtivat kamariinsa.
Täällä Venäjällä pidetään myöskin raha arpajaisia pankeissa ja minäkin muiden mukana olen usein niihin uhrannut monta kymmentä ruplaa, mitään saamatta. Kerta päätin vahvasti, oikein sielusta ja mielestä, että kun nyt otan arvan, niin puoleksi panen voiton sisareni vanhimman pojan Taavetin kanssa ja sitten ostin setelin. Mutta kuka arvaa hämmästyksenä?
Niin, kyllä kait hänellä on paljon ystäviä ja ihailijoita, sen hyvin arvaa, sanoi äiti, Kirstin katkeruudesta sen enempää välittämättä. Kirsti, vaikka muuten niin erinomaisen hyvä tyttö, oli aina sotajalalla, kun Albert tuli puheeksi. Siihen äiti jo entuudelta oli tottunut. Keskustelu taukosi.
Kuuletko sinä, Anna Liisa, mitä isä täällä kertoo? Kuulen. RIIKKA. Etkä siitä sen enempää iloitse? Kumma tyttö! KORTESUO. Hän on niin tottunut siihen, että häntä aina ylistellään. Kyllä oli Johannes siihen sijaan mielissään. RIIKKA. No, sen arvaa. Miksei hän muuten pistääntynyt tänne? Olisimme juoneet kirjaanpanemis-kahvit? KORTESUO. Ei sanonut joutavansa. Sitten lupasi tulla illemmällä.
Jos tulet sa suureen kaupunkihin, lokaviemärit, muurit ja hautuumaan näet ensin. Ken seuraan astunut on, hän tehdä saa saman havainnon, Siellä neitsyys kulkee hunnussaan, mutta rappio loistaa kaikkia vastaan ja synti on siellä julkinen. Mies mieheks sen arvaa ainoastaan ken puhtaan miekkansa teräksen, min sai hän jaloon taistohon, lokavirroissa ryvettänyt on.
LIISA. Mitä? AINA. Minä luulen, Ett' ihmissuku pahansuopuisaa On ollut häntä kohti, koska kuulen Kuin vaari usein muita valittaa... Mun täytyy itse mennä maailmaan Ja tulla ihmisiä tuntemaan... LIISA. Nyt tekisit kuin nykyänsä juuri, Kun onnettomuus sua kohtas suuri... Vaan varo, ettei vaari tietää saa. AINA. Oi, oi, se oli oikein kauheaa!... En milläinkään siit' ole ... arvaa miksi?
niin jalkas voittava on tahto hyvä, ne ettei yksin väsymättä ole, vaan vielä iloitsevat nousennastaan.» Nyt tein kuin mies, mi kulkee, kummallista jotakin päässänsä, jot' ei hän tiedä, mut min hän toisten viittauksist' arvaa,