United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt Anna Liisakin oli ymmärtävinään syyn, mutta hän tahtoi sotkea koko asian ja sanoi: Elä hupata, ei se sen vuoksi... Muuten oli tämä asia hänelle outoa, niin ettei siitä osannut paljoa ajatella. Tuntui vain ikävältä erota näin yhtäkkiä noista tuttavista, joiden kanssa oli niin monta hauskaa iltaa viettänyt. Tuolla aitassa oli aina päivätöiden päätyttyä naurettu ja purpateltu pitkät ajat.
Vai niin ... nyt olen minä jutellut kertomukseni ja minusta tulisi teidän nyt kertoa jotakin. Minä en tiedä mitään, sanoi Maria, sillä äiti ei puhu mitään, ja piikojen kertomuksia minä en koskaan kuuntele. No niin, sen minä voin uskoa; joka juoksee keittiössä ja aitassa ja auttaa rinkilöitä leipoessa ja kaikkea sellaista, sillä ei ole aikaa oppia mitään hauskaa. No, eikös sitäkin tarvita!
Että Hintti rupeaa isällesi hyvin höyliksi, että se luulee, jotta nyt suostuu häneen. Jo tavallakin minä suostun, ja tottahan Hinttikin? Mitenkäs muuten, sanoi Pekka. Ja kengät pitää heti hakea jalkaan. Mitkä hiton kengät? kysyi Jahvi. Etkö tiedä sitäkään? Morsiuskengäthän tällä jo on isännän teettämät. Käy Jahvi hakemassa; eikö nuo liene aitassa. Juoksujalassa lähti tämä noutamaan.
Nyt pisteli hän nupia kengän pohjaan että naskali vain vilkkui ja jatkoi: »Yhenii kerran kun myö sen Santun kansa... Tuota kengän pahennusta kun on kova!» valitti hän välillä ja jatkoi nyt entistä varmemmin: »Yhenii kerran kun myö sen Santun kansa tappelimma yöjalassa ollessa Puhurisen tytön aitassa ja kuajoimma maitokorvon, niin se olj vähä hitonmoinen jyräkkä!
Mutta harmistunut Sakari vain soitti, soitti aitassa olijoille kostaaksensa. Väki oudostui, seisoi, katsoi, tunsi voimallisen saarnamiehen. Ja silloin Sakari selitti, uhitellen: »Soitan!... Uhallakin soitan!» Ja hän soitti ja jatkoi: »Yölläkin minä valvon ja kolkutan ja kolistan, ja jos ei auta, niin minä soitan kellolla, niin että yösydännäkin pitää jokaisen herätä.» Oltiin ymmällä.
"Oletko siellä Taavetti, niin päästä veikkonen minut sisään ennenkuin suljet ovesi," huusin minä, samalla tapaa kuin olisin tehnyt entisinä aikoina, kaksikymmentä vuotta sitte. Ovi avattiin selki selälleen, ja sieltä ulosastuvan himmeän olennon kädenpuristus ilmaisi, ettei hänen tarvinnut muistonsa aitassa hapuilla yhtä kauan minua tunteakseen kuin minun, ennenkuin hänen tunsin.
Mutta tiistaiaamuna, kun väki oli työhön mennyt ja Hetvi oli aitassa taikinaan jauhoja noutamassa, ilmestyi Taneli aitan ovelle. Hyvää huomenta, Hetvi! Huomenta, huomenta, Taneli! Oikein säpsähdin, kun äänesi kuulin. Onko isäsi kotona? Hän on työväen kanssa niityllä tässä lähellä. Etkö häntä tullessani nähnyt? Työväen minä kyllä näin, mutta isääsi en nähnyt.
Hän näet lähti, maan tavan mukaan, toisen morsiamensa, Haivenisen lesken luo, kiittämään saamastaan lahjasta ja häntä puhuttelemaan. Lohduttamaan ja aitassa nukkuvaa herättämään hän lähti. Mukaansa otti hän Eulaliinan silkkihuivin, lahjaksi tälle toiselle morsiamellensa. Mutta onnettomuudeksi oli Haivenisen leski, kuten tiedetään, lähtenyt vaaliasialle, puuhaamaan Sakarin vuoksi Punnitun hyväksi.
Kohta kun sinä vähän paranet, niin saatat muuttaa pirttiin vuoteesi, sanoi Johanna ja kysyi sitten, mitenkä minun tuntui, olinko paranemaan päin. Minä vastasin, että olin ja että mielelläni minä muutankin pirttiin, kun täällä aitassa tahtoo aika yksin ollen käydä ikäväksi. Hän ompeli eikä puhunut siihen mitään. Minä sanoin sitten: »Eikö tuota kohta alkane jaksaa poiskin lähteä».
"Eräs hinkalo aitassa wuotaa, se on wuotanut jo niin paljon, että pohja näkyy", sanoi Matti. "Mikä hinkalo?" "Yksi niistä, joihin tehtiin pohjat korkealle ja joiden päälle pantiin sitten jywiä. Eihän ne tosiaan maahan wuoda, kun oikeaan hinkaloon wain, sinne päällypohjan alle, mutta minä rupean aawistamaan, etteiwät nekään, yhtä wähän kuin walhetorninkaan putoaminen, saisi tulla muiden tietoon.