United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Se on kysymys, joka kaipaa todistuskappaleita», mutisi Wickson. »Jääkää siis meidän luoksemme, jotta saamme siitä keskustella.» Nuori mies naurahti ja seurasi vangitsijaansa tupaan. Hänet johdettiin sisimpään luolahuoneeseen, missä eräs nuoremmista tovereista jäi häntä vartioimaan sill'aikaa kuin keittiössä neuvoteltiin vastaisista toimenpiteistä.
Kukaan ei ollut paha hänelle. Kaikki ne olivat hänen parastaan tarkoittaneet. Ensimmäiseksi hänen kuitenkin oli kiitettävä jumalaa. Jaana rukoili pitkään ja palavasti. Hän sai olla kauan yksinään keittiössä. Vasta iltapäivällä ilmestyi rouva sinne, tukka pörrössä ja silmät sikkaralla. Mitä sinä tahdot? hän kysyi Jaanalta. Hän ei näyttänyt ollenkaan enää muistavan tätä.
Heikki ja Juhani istuivat joukkoon, ja siinä puheltiin koskenlaskusta. Hanna kuului puuhailevan keittiössä. Paloniemen Heikki tuntui olevan erinomaisen puheliaalla ja hyvällä tuulella.
Hän kuuli hänen kauniin, selvän äänensä miehensä hiukan epäsointuisen äänen rinnalla. Itse hän oli mennyt ruokasaliin ja asetteli koneentapaisesti serviettejä lautasten viereen. Salin avonaisten ovien läpi erotti hän joka sanan, samalla kuin palvelijat yhtämittaa kalistelivat keittiössä astioitaan. No, kas niin, nyt tulta ja tupakkaa päälle! Poltatko sinä piippua vai paperossia?
Päinvastoin, kaikki nuo ovat alhaalla keittiössä. Vaan koska hän on teille vaivaksi, tuo nuori hurjapää... Epäilemättä. Hän saattaa ravintolanne niin pahaan huutoon, etteivät kunnialliset ihmiset voi siinä viipyä. Menkää huoneesenne, toimittakaa rätinkini ja ilmoittakaa lakeijalleni. Mitä! Jokos herra lähtee? Sen te hyvin tiedätte, koska olen teille antanut käskyn satuloida hevoseni.
Tuommoinen oli niin isän näköistä!... Olkoot, ajatteli hän sitten, minä en välitä heistä enkä mene illalliselle enkä kutsumaan heitä... Mitähän se ajatteli se ylioppilas, kun minä juoksin ohitse...? Vaan ajatelkoon mitä tahansa, minulle se on ihan sama! Ketä ne on nuo vieraat? kysyi kuitenkin Elli äidiltä keittiössä ... koetti kysyä huolettomasti, melkein halveksivalla äänellä.
Ja sairaalan palvelijatar Manta Ahma tahtoi sitten hänet naida: paiskautui kerran pimeässä keittiössä hänen kaulaansa, se keltainen ja laihaluinen rakastunut tyttö. Jos sen olisi antanut, naimisiin se olisi hänet vetänyt, hänet, joka oli luotu muuhun.
Lapset odottivat joka hetki tulevaksi siitä saakka kuin silmänsä aamulla auki saivat. Ja juoksivat keittiössä aina kysymässä, että tuleeko kohta. Kaikki kolme yhtaikaa hulmausivat kysymään, Elsa etunenässä. "Pysykää lapsi rukat siellä muissa huoneissa, täällä te särette astiat ja kaadatte mitä eteen sattuu", sanoi äiti. "Menkää pirttiin kuuropiilosille".
Vaan kun hän ajatteli, että miksipähän ei rouva häntä auttaisi, kun se muitakin auttaa, ja hän ei tahdo kuin lainaksi, niin hävisi kaikki epäilys, niin että keittiön portaita noustessaan hän oli aivan varma menestyksestä ja mieli kuvitteli, että rouva on semmoinen ja semmoinenkin ja sanoo niin ja niinkin. Keittiössä oli piika vain ja liehtoi kuni siivilä.
Puolustuksekseen muistutti loukkautunut mestarikokki, että hän oli palvellut jo viisikolmatta vuotta kuninkaallisessa keittiössä.