United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Reeta istuutui penkille ja sanoi: Hyvähän tuo olisi, ettei entiseen kotiin tulo ikävältä tuntuisi. Mitenkä siellä olet jaksanut sitten viime näkemän? Aivan hyvästi, jotenkin terveenä. Entäs muut joukot? Terveenä ovat nekin olleet. Ei sieltä muita lähtenyt tänne, ei miehesikään. En minä muita pyytänytkään ja Petu sanoi, että hän käypi sitten paremmalla kelillä, selitti Viija.
Ajatellessani kaikkea hyvää, jota olen saanut nauttia, tuntuu täältä lähteminen kovin ikävältä.» »Mihinkä sinä lähtisit?» »Olen päättänyt ruveta puutarhuriksi eversti Pöyhköselle», vastasi Kylvö. »Kyllähän minä asiasta jo puhuin patruunalle, mutta siiloin ei päätökseni vielä ollut oikein varma.» »Sepä oli ikävä sanoma.
Ne seisahtuivat ennen pitkää ja olivat saapuneet määräpaikalle. Lyhyt kävely saatti meidät minä tarkoitan opettajaa ja itseäni Salem House'en, joka oli aidattu korkealla tiilimuurilla ja näytti kovin ikävältä.
Hiukan ikävältä hänestä tuntui tällä kulmakunnalla... Huvilassakin ainoastaan tuo vanha ja mustiin puettu täti. Kunhan se täti ei vain luulisi, että Sakris kaunistaa tällä tavoin itseään häntä varten? Kunhan ei luulisi... Kukkelman on saanut tarpeekseen vanhoista... Ja hänellehän on luvattu nuori ja kaunis. Nyt on Kukkelman tullut keskelle töllikylän vähiä rakennuksia.
Kaikki oli liikkeellä aamusta iltaan, valveella päivät ja levolla yöt; ja kumma kyllä! tämmöinen elämä ei tuntunut kuolettavan ikävältä. Ei koskaan tarvinnut vaivata päätään, millä itseään huvittaisi, aina oli aika kallista, aina päivät lyhyviä.
Vakavasti pitelee vielä vanha perämies peräsimen vartta, ajatellen omia ajatuksiaan sekä itsestään että merestä. Vaikealta se tuntuu sanoa Suomenlahdelle jäähyväisiä sen, joka on vuosikymmeniä joka päivä sen kanssa seurustellut. Tuntuu niin oudolta tuossa rinnan alla, mutta nyt ne ovat hyvästit heitettävät. Ihmekös se olikaan, jos eron aika tuntuikin hänestä ikävältä.
Vainajan leski suri kovin miehensä kuolemaa. Entinen tahi oikeammin nykyinen koti tuntui hänelle kaiken haaran kautta ikävältä ja kolkolta.
Gabrielle oli todellakin hemmoiteltu lellilapsi ja hän toimitti usein kotona «la pluie et le beau temps» sadekuuron ja kauniin sään . Häntä oli suojeltava kylmältä, tuulelta, sateelta ja kaikelta ikävältä.
Että Aappo pääsisi ihmisiin ja koulua käymään, olihan se toki odottamaton onni, niin suuri hyvä, että tuskin saattoi uskoa sitä oikein todeksikaan, vaikka uskoihan sen, kun muisti miten rouva oli monta kertaa vakuuttanut. Mutta ikävältä tuntui ajatella, että lapsi tulisi hänestä erilleen. Rakasti hän kaikkia lapsiaan, vaan Aappo oli häntä lähinnä.
»Klodius parka!» isäntä virkkoi. »Tuntuu ikävältä menettää ystävä; mutta sinusta tuntunee kaksinverroin katkerammalta, kun ei kukaan halua panna hänen elämäänsä vedonalaiseksi kanssasi.» »Niin, se on hävytöntä. Olisi edes hiukan lohdutusta, jos saisi muistella, että hän viimeiseen asti on ollut hyödyksi ystävälleen.» »Kansa», vakava Pansa puuttui puheeseen, »on varsin tyytyväinen tuloksiin.