United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jokaista kärsivää ihmissydäntä, joka kaipaa Sinua, tahdot Sinä tulla virvoittamaan. Sanothan itse: 'Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee ääneni ja avaa oven, hänen luokseen tahdon mennä ja pitää ehtoollista hänen kanssaan ja hän minun kanssani!» Niin hän puhui ja rukoili sitten kauan kädet ristissä ja silmät ummessa.
Ihan suorastaan se meni sydämeen. »Minä kolkutan ensin hiljempaa, mutta jos ei se auta, niin minä alan kolkuttaa yhä kovemmin ja kovemmin!» Niin. Kunpa papitkin tekisivät tehtävänsä niin hartaasti ja tunnollisesti! Sakari julisti yhä voimallisemmin: »Ja jos ei kolkuttaminenkaan auta, niin minä alan kolisuttaa.» Niinpä kyllä!
Mutta ei Sakari Kolistaja epäillyt. Tyynenä hän puheli: »Ka mutta... Niin jotta tottapahan heräävät, kun minä kolkutan ja kolistan...» Rouva Amalian mieli oli aivan sulaa. Herkkä hän tämmöisenä kihlajaisaikana olikin kaikelle.
Ja niin kiipesi hän kodan katolle, löi siellä kattilarämää palikalla aivan vimmatusti ja saarnasi ensimmäisen suuren saarnansa, niin sanotun kodankattosaarnan. Hän saarnasi, huutaen: »Herätkää!... Herätkää sillä minä kopisutan ja kolkutan... Minä rapisutan ja raksutan... Synnin unesta herätkää!» Kattila rämisi tyynessä poutaisessa kesäilmassa kuin taivaan kutsukello.
MARCIA. Mutta erotkaamme ensin, kunnes huomispäivä koittaa. Kuulkaat: yksin te lähtekäät kotianne, minä viivyn vuorilla tämän ihanan yön, mutta aamun valjetessa kolkutan portillenne suojanetsijänä; ja kenkään ei tiedä että olemme kohtauneet ennen. CANZIO. Tekisimmekö niin? Ei; vaan käsi kädessä ja kainostelematta käykämme esiin. MARCIA. Herra, sitä emme tee. Suokaat tapahtua niinkuin tahdon.
Mutta varohan toki, kaikkein armollisin sulttaani, sinähän astut suoraan veteen! Hän kiiruhti auttamaan sulttaania, joka peräytyikin askeleen, mutta hänen vaatteensa eivät olleet yhtään märkiä. Nyt minä kolkutan porttia, sanoi sulttaani. Kalastajaa kuuli kolkutuksen, vaikkei hän nähnytkään mitään porttia.
»Pegasos, olet orhini oivallisin!» sana samosi ilmojen sankarin, »jos olet mun orhini nyt ja ain, kirot ankarat kilpistyy jumalain, olen onnen mies, olen miekkoinen mies, mua paina ei kohtalon kolkon ies, ei houkuta elämän riemut turhat, ei synkistä syyt, ei rikokset, murhat, kuin viaton vierin, kuin kuningas kulen, käyn halki tunnonkin tuskain tulen, Tuon lauluista ilon ma itselleni, saan soitosta lohdun ma sydämelleni, näin uhmaten unhoa Sallimusta, kun kuolen, kolkutan jumalten usta.»
JUHANI. Mutta pianpa kyydittäisivät metsänhaltijat heidän sieltä takaisin, minä takaan sen. LAURI. »Toisen kerran tullessa on kotoinen kynnys korkee», minä tiedän sen, ja älä luule, että kolkutan ovellesi enää, koska sen kerran heitin. Vappuna muutan. TIMO. Kukatiesi tulen minä kanssas. LAURI. Minä en kiellä, en käske; tee niinkuin sydämesi parhaaksi katsoo.
Mutta harmistunut Sakari vain soitti, soitti aitassa olijoille kostaaksensa. Väki oudostui, seisoi, katsoi, tunsi voimallisen saarnamiehen. Ja silloin Sakari selitti, uhitellen: »Soitan!... Uhallakin soitan!» Ja hän soitti ja jatkoi: »Yölläkin minä valvon ja kolkutan ja kolistan, ja jos ei auta, niin minä soitan kellolla, niin että yösydännäkin pitää jokaisen herätä.» Oltiin ymmällä.