Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Kauan katseli rouva vuorottain ensin omaa miestänsä ja kuvaa sitten kaikkia pöydässä istuvia herroja ja vihdoin toosan antajaa. Kuin nyt selvästi tunsi sen, joka häntä oli seurannut neuvonantajana kyökissä, kellarissa ja aitassa, niin pari minuuttia katsoa töllistäen häntä, huudahti: "kuningas!" ja oli hämmästyksestä lähes pyörtyä.
Ja silloin keksi hän keinon. Talossa oli iso ruokakello. Kuin kirkonkello riippui se siellä pikku katon alla, kahden pitkän patsaan päässä, päätyseinän yli kohoten. Sakari alkoi aitassa olijoiden kiusaksi uhallakin soittaa. Vimmatusti veti hän nuorasta. Kello helisi ja pauhasi.
On meidän tyttö sen arvoinen, ettei sitä sovi enää piikain kanssa aitassa makuuttaa, siitä pitää tulla loppu. No no, elähän nyt, lepytteli emäntä. Raikotaan huomenna tuo pieni aitta joutavasta rojusta, niin antaa muuttaa sinne. Ei aittaan mihinkään, oikaisi Malinen. Meillä on siksi kamareja, että sopii niihin. Ja sinne jos s t alkavat koputella, niin tuntevat sen lihat nahkassaan.
Heikki naurahti väkinäisesti ja koetti katsoa tuttavallisesti Jaanaa silmiin. Aitassa oli puolihämärä. Kuitenkin he hyvin erottivat toisensa ovenpäällisen kapean ikkunalasin lähettämässä himmeässä heijastuksessa.
OLLI. Erosi vallan riemulla. »Tästäpä vasta elämä syntyy», sanoi hän. Eikö ole totta, Roinila? ROINILA. Niinhän se junkkari taisi sanoa. ANNA. Kuinka se oli? Kerropa vieläkin, Olli. OLLI. »Tästäpä vasta elämä syntyy. Lennä ja pala. Hyvä on olla omana herranaan. En palvele ketään, en kumarra ketään enkä pelkää ketään.» Sillä tavalla hän tiuski tuolla aitassa.
Matami, joka oli aitassa ollut ja tuli sieltä juuri kun Hanna meni portista, huusi tytölle: »Hanna, hyvää päivää! Mihinkä kiire? Tule nyt vähän juttelemaan.» Hanna hätimmiten niiasi ja vastasi: »En jouda, Iiri neidille vain oli asiaa; täytyy rientää kotiin, meillä on vieraita.» »Keitä siellä on?» kysyi matami vielä, mutta Hanna meni eikä kuullutkaan kysymystä.
Shemeikka häntä siihen katseli, ja jo tiesi, minkä houkuttelulauluistaan hän tälle linnulle laulaa. Hän nousi, meni ja istahti kahareisin kynnykselle, toinen jalka aitassa, toinen ulkona ja sanoi yhtäkkiä yllättäen: Haastaisit minulle huolesi, emäntä nuori. Marjan ääni vähän vavahti: Huoleniko? Mitkä huoleni? Kaikki ne, mitkä sinulla on.
Juntus tiedusti: Onko teillä leipää? On. Ja on meillä voitakin! ylvästyi Juso. Vesa jatkoi: Onko paljon voita? On... Mutta se on hinkissä, jotta ei kissa nuole. Missäs teidän leivät ovat? Ne ovat aitassa, jossa muutkin ruuat, ylvästeli poika. No mennään sinne! touhusi Vesa kuin kotonansa. He menivät aittaan.
Onnennappulan takapuoli oli tämmöinen: tyhjä vene, tyhjä huone, epätoivoa synnyttävä puute aitassa... Sairautta ja kurjuutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät