Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025


Naisella oli kevyt, valkoinen huivi heitettynä hartioille; tähdet valaisivat tummaa tukkaa; tähtein tavoin säteilivät mustat silmät, jotka tulisesti katselivat vapaasen avaruuteen. Kevätyön puolihämärä oli verhonnut luonnon harmaalla salaperäisellä tenhohunnullansa, puolittain peittäen, puolittain ilmaisten kauneutta, jommoista aavistus ja salaperäisyys vaan enensivät.

Heikki naurahti väkinäisesti ja koetti katsoa tuttavallisesti Jaanaa silmiin. Aitassa oli puolihämärä. Kuitenkin he hyvin erottivat toisensa ovenpäällisen kapean ikkunalasin lähettämässä himmeässä heijastuksessa.

Ja jospa nyt täti nousikin, kunhan eivät muut. Kaikki ne nukkuvat vielä, niinkuin oli sovittu ja päätetty, lehmätkin tarhassaan. On vielä puolihämärä, en ole koskaan ollut ylhäällä ennen auringonnousua. On vähän kylmä ja raput ovat märät. On niin mukavaa, että äiti vielä nukkuu, uutimet alhaalla, vaikka lapset ovat ylhäällä. Olisi mukava mennä naputtamaan ikkunaan.

Kuinka hän oli peljännyt. Vähällä hän oli ollut taipua! Kuinka hänen oli täytynyt ponnistella päästäkseen pois. Mutta miksi hän olikin uskaltanut tehdä sen? Miksi hän oli mennyt sinne? Hän painoi päänsä alas häpeissään hän oli sydämessään toivonut, että se vaarallinen tapahtuisi. Hän meni sisään. Siellä oli puolihämärä oli sytytetty vain yksi ainoa kynttilä.

Koshelskyn huvilan suuressa salissa vallitsi puolihämärä; ainoastaan osa lampuista oli sytytetty, sillä kaikki spiritistiset temput tapahtuvat kuten tietty puolipimeässä. Sali oli järjestetty esitelmän pitoa varten, tuoleja puolipiirissä pöydän ympärillä, jolla oli kaksi kynttilää ja lasi sokurivettä.

Likainen, puolihämärä koppi, suuri paljous russakoita, tökötin ja mahorkan haju, loppumattoman pitkiä, kolkkoja käytäviä, yksitoikkoisia huutoja: guljatj! kipjetok! abjet! sekä tulevaisuuden perspektiivinä joko monivuotinen pakkotyö tai hirsipuu siinä asioita, jotka tulevat kauan kummittelemaan niiden suomalaisten muistossa, jotka vuosina 1916-17 viruivat Pietarin piirioikeuden tutkintovankilassa, mikä Suomessa sen vieritse kulkevan kadun mukaan tunnetaan yleisimmin nimellä Shpalernaja.

Kelloihin mentiin toisen lukollisen pienen owen kautta; tuo owi oli jossakin syrjäkomerossa, jonka tähden siinä oli aina puolihämärä, komeroon kun ei tullut waloa mistään akkunasta. Suntio awasi owen, meni owenpieleen seisomaan ja pani kätensä owen eteen poikittain, pidellen toisesta pieluksesta lujasti kiinni.

Surumielin huomasi kuitenkin Fredrik, kun hänen ajatusvoimansa selveni, miten huntuun peitetty nainen yhä enemmän väistyi hänen vuoteensa luota. Vaikka huoneessa aina vallitsikin puolihämärä, huomasi hän kuitenkin liikunnoista hänet nuoreksi, ja kun hänen ajatuksensa olivat täydellisesti ja pysyväisesti selvinneet, rupesi hän yhä enemmän ikävöimään ystävällistä hoitajatartansa.

Hänen silmäänsä tunki vähän päivänvaloa jostain katon rajasta, mutta alempana, missä hän lepäsi, oli vielä puolihämärä. Vähitellen selvisi hänelle, että hän makasi aitassa, jonka orsilla riippui peitteitä, hameita ja valkeita vaatteita monessa kerroksessa.

Sitten hän ystävällisesti päätään nyykäyttäen pyysi Johannesta sisälle astumaan. Huoneessa oli puolihämärä. Rabbing, jonka silmät nähtävästi eivät päivänvaloa kestäneet, istui suuressa lepotuolissa, selkä vasten uutimilla peitettyä ikkunaa, kyynärpää pöytään, pää käteen nojattuina, silmät kiinteästi ovipuoleen tuijottaen. Johannes tiesi jo vanhastaan, että tuo oli hänen vaarallisin asentonsa.

Päivän Sana

gabrieli

Muut Etsivät