United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vastoin Johannan ja hänen vanhempainsa tahtoa osti Simo talon Kruunuhaasta ja tahtoi muuttamaan sinne. Johanna tuli alakuloiseksi, vaan suostui muuttoon, koetettuaan ensin tehdä heikkoa vastarintaa jonkun kerran. Itsekään ei tiennyt miksi aavisti ja pelkäsi onnettomia päiviä, ilotonta tulevaisuutta. Sisällinen ääni, hyvän hengettären tapainen, puhui ja pelotteli.
Eikö tuntosi ole herännyt vieläkään, vaikka olit sokeana syntisenä jo joutua armonajastasi Jumalan tuomioistuimen eteen? Sitä asiaa en ollut ikinä ennen eläessäni ajatellut, mutta mikä lie ollut, en sitä kuitenkaan Johannalle uskaltanut tunnustaa. En virkkanut mitään. Minnekkähän olisit joutunut, jos olisit järven pohjaan jäänyt? sanoi Johanna uudelleen, enemmän itsekseen kuin minulle.
Ehkei hän silloin niin suuttuisikaan. Eikös kuulu nyt askeleita ulkoa? Ei, sinun korvasi valehtelevat. JOHANNA. Niin, jos minulla olisi antaa rahat heti. Ehkä kumminkin koska se ei teidänkään mielestänne mitään olisi. Hyvä Leena-Kaisa, menkää te Yrjön luokse. LEENA-KAISA. Kyllähän minä saatan mennä. JOHANNA. Ehkä ennättäisitte vielä takaisin ennenkuin rouva tulee.
Johanna, odota vähän! Joko te taas! Sano, sano suoraani ... kummanko otat? No!... pivon täydeltä sitte. Mutta mitä te sillä oikeastaan tarkoitatte?
Liekö minut luoja luonut, vaiko synti synnyttänyt. JOHANNA.
Mutta Johanna Harcourtilainen oli kuitenkin se, joka suurinta jalomielisyyttä osoitti. "Olen myynyt kaikki äitini timantit", hän sanoi; "oi! ottakaa ne vastaan, serkkuni! minä menen luostariin, ja ainoa haluni, ainoa toivoni täällä mailmassa on, että pian saan kuulla teidän aikeissanne onnistuneenne ja olevanne onnellisen."
»Niin, minun isästäni», toisti prinsessa arvokkaasti. »Minä olen Ranskan prinsessa Johanna. Mutta älkää kuitenkaan olko peloissanne, korkea-arvoinen neito», jatkoi hän luonnostaan lempeällä äänellä, »ei teidän aikomuksenne ollut pahoittaa mieltäni, enkä minä olekaan pahoillani.
Kokonaan hämmästyksen ja mielenliikutuksen vallassa, Johanna juoksi kätkemään punastuvat kasvonsa herttuattaren helmaan. "Jumalan tähden", nuori herttua huudahti, "äitini, kuinka olette vaalea!" "Ei se mitään ole", tämä sanoi, "ilo ... minun sydämmeni ei siihen ole enää tottunut.
"Vai niin," sanoin minä, "olenko minä viime aikoina kuullut muuta kuin valituksia ja viheliäisyyttä Mariannelta huolettomista piijoista, joita hänen on pakko palveluksessaan pitää? Ja eikö niin ole useamman tuttavamme tykönä, vaikka tässä talossa, Jumalan kiitos, vanha Johanna vielä elää ja hallitsee.
LOTTA. Nämäpä vasta häät. Totta tosiaankin. Kannatti näitä tämmöisiä varten ostaa kukka rintaansa. KATRI. Ja minun kun piti vielä sijainen toimittaa, kun ei rouva muuten olisi laskenut. VAPPU. Onko sinun jo helpompi olla, Johanna? YRJ