United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Harjalla istuu aina rivi mustia naakkoja, josta osa tuon tuostakin lähtee lentoon huutaen tuota tuttua: djakke, djakke, ja palaavat heti jälleen takasin, jolloin toiset lähtevät. Tietysti ovat kirkon rakentaneet jättiläiset. Hautuumaan ohi päästyä poikkesin pappilan tielle.
Vaikk'ei tuo vastaantulijain tomu ollutkaan juuri makeinta nieltävää, teki muiden ihmisten näkeminen kumminkin matkustuksen rattoisammaksi. Vihdoinkin loppui tuo mutkitteleva taival, ja matkalaiset pääsivät Helsingin-pitäjän kirkonkylään. Siinä seisoi tuo yksinkertainen Herran huone rauhallisena kuolleiden kodon keskellä, ja matkalaiset istahtivat tien viereen nurmelle hautuumaan lähellä.
Ei maksa vaivaa, ei maksa vaivaa ... pistäkää ne tänne, tähän napinläpeen ... ei siihen, vaan tähän ... ja tulkaa ennemmin, kun teillä näkyy olevan joutilasta aikaa, pienelle kävelylle kanssani. Pelkään, etten itsestäni siellä enää osaisi minnekään. Kun olimme tulleet ulos hautuumaan portista, jatkoi hän: Teki mieleni lähteä vähän katsomaan ... vähän katsomaan
Jos tulet sa suureen kaupunkihin, lokaviemärit, muurit ja hautuumaan näet ensin. Ken seuraan astunut on, hän tehdä saa saman havainnon, Siellä neitsyys kulkee hunnussaan, mutta rappio loistaa kaikkia vastaan ja synti on siellä julkinen. Mies mieheks sen arvaa ainoastaan ken puhtaan miekkansa teräksen, min sai hän jaloon taistohon, lokavirroissa ryvettänyt on.
Niinpä tapasin viime vuonna kaksi nuorta rippikoululaista, pojan ja tytön, hautuumaan puistikosta. Ilmoitin asian vanhemmille. Mutta tiedättekös, mitä he minulle vastasivat: "Minkäs sille voi, herra kirkkoherra? Emme me ole heille noita siivottomia asioita opettaneet. Emme voi sille mitään." Siinä näette, herra paroni, että palvelijanne tekee niinkuin kaikki muutkin.
«Seisahdu! Luuletko noin saavasi jättää minut! Missä säilytät sormuksesi!» «Rinnallani! Yöt päivät se siinä lepää. Hyvästi! Oi! anna minun mennä!» «Sano vielä kerran, että rakastat minua yli kaiken. Sano, että tahdot olla ainoastaan minun omani!» «Sinun ainoastaan! Hyvästi!» Niin sanoen riistihe Eeva äkkiä irti ja riensi ikäänkuin peloissaan kiirein askelin hautuumaan poikki.
Miesmuuri aaltoili ja huojui, se alkoi jakaantua, ja hetkisen häämötti hautuumaan portti vapaana Boleslavin silmiin mutta takaapäin tunkeutui keskustaan uusia olentoja, jotka sulkivat aukeaman.
Koivut ja pajut jo vihottivat, haavat yksin seisoivat tummina ja alastoman vakavina. Kihlatut lähtivät kiertämään hautuumaan käytäviä, aina väliin pysähtyen ja hautakirjotuksia lueskellen. Morsian ei puhunut juuri mitään, mutta Uutelalla oli tuontuostakin joku hyvänsävyinen sana entisistä nuoruuden tuttavistaan, joista monet jo lepäsivät mullassa.
Juuri Siikajoen emäkirkon kohdalla ovat rannat niin vyöryneet, että tätä kertoessani seisoo jo tuo Herran huone kolmannella paikalla. Kaksi entistä kirkon paikkaa on näet jokeen vyörynyt, vaan nyt ei enään ole mitään pelkäämistä kirkon kaatumisesta ja hautuumaan jokeen vyörymisestä, kun vesi on ruvennut kulkemaan toista puolta ja alas vyöryttämään pohjoista rantaa, niin sanottua Nokantörmää.
Täällä oli sopiva elää rauhassa maailman humulta, kun Jumala oli siunannut sitä millä elää. Ei tarvinnut olla sosialistien jaloissa eikä itseään työllä tappaa. Mutta kuolemaansa oli hyvä ja sopiva ajatella, kun aamulla ylösnoustessa ja illalla oveaan kiinni siunatessa aina näkyi kirkko ja hautuumaan puisto ja pappilan katto.