United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja Rurmari, laulujas' Mi laulat salissa Finjalin, Voinetko kilvestä ääntä Kumauttaa miekalla myös? Mä ääniä kuulen kuin Teräksen kalsketta rannall' ois' Sä katso, sotahan josko Jo Shelman sankarit käy!" Ja neitonen katsehen Loi hurmatun avaruutehen, Ja aamun rusko se hällä Sai kasvot purppurahan.
Hänen henkeään salpasi, hän luuli kuulevansa kuisketta. Hän jännitti aistimiaan nähdäkseen ja kuullakseen. Taas kuului kuiskaus: "Ei, ei; ei vielä." Niin hän luuli kuulleensa. Hän nousi hiljaa, toinen näytti tekevän samalla tavalla. Selvästi kuului teräksen kilahdus kiveen. Hän huusi kauhuissaan: "Dolios! Valoa! Apua! Valoa!"
Härätpä saivat sarvet, Hevoset kavionsa, Jänikset jalkain juoksun, Ja jalopeurat hampaat, Ja kalat uimaneuvot, Ja linnut lentokeinot, Ja miehet saivat mielen. Noh, jäikö vaimot ilman? He saivat kauneuden. Kaikk' kilvet kiskaiseepi, Kaikk' keihäät keikuttaapi, Tulen, teräksen voittaa He kauneudellansa. ELIAS L
Ei yhtäkään pilveä näkynyt kalsealla, teräksen sinertävällä taivaalla ja kuivaan tuikeaan ilmaan soveltui se loisteen ja värienkomeuden puute, jolla päivänlasku tapahtui. Pimeys alkoi melkein kohta sen perästä ja tuuli yltyi samassa määrässä kuin varjot mustuivat tasangolla.
Sanan virkkoi, noin nimesi: 'Kas nämät hyvät minulle teräksenteko-vesiksi, rautojen rakentamiksi! "Siihen tempasi teräksen, siihen kasti rauta raukan pois tulesta tuotaessa, ahjosta otettaessa. "Sai siitä teräs pahaksi, rauta raivoksi rupesi, petti, vaivainen, valansa, söi kuin koira kunniansa: veisti, raukka, veljeänsä, sukuansa suin piteli, veren päästi vuotamahan, hurmehen hurahtamahan."
Muistin vanhain sananlaskun: parempi kerta viipyä kuin kahdesti joutua. Keitin teräksen hyvästi kiinni, taoin sukeaksi, katsoin lavan ja terän kaikinpuolin suoraan ja viilasin puhtaaksi ja tervasin kuumana. Niin niistä alkoi tulla kuin uusia kirveitä. Tahkottiin ensimmäiset kirveet ihan paikalla. Niissä oli hyvät terät, ja silloin sain kiitokset.
Huudolla, joka voitti myrskyn pauhun ja teräksen tavalla tunki jok'ainoaan inhimilliseen sydämeen, mikä siellä sykki, syöksi Reine Allix joukon läpi ja laskeusi polvilleen Bernadou'n viereen, otti hänet syliinsä, pani nuorukaisen pään rintaansa vasten, missä hän lapsena usein oli nukkunut suloisinta unta. "Se on Jumalan tahto!
TUURA: Niinkö? TUURA: Niinkö? Ne kasvavat omasta itsestään. TUURA: Nuoko neuvoi sinulle Kotavuoren ukko? LALLI: Elämä takoi, Kotavuori karkaisi teräksen. TUURA: En ole käynyt Kotavuorella. Sanotaan, että sen alla on kuilu mittaamaton. LALLI: Sen partaalla seisonut olen. TUURA: Eikö huimaissut päätäni? Etkö syöksynyt syvyyteen? Nyt on elämä iloton sinun edessäsi. TUURA: Kannat, siksi kuin katkeat.
Jos tulet sa suureen kaupunkihin, lokaviemärit, muurit ja hautuumaan näet ensin. Ken seuraan astunut on, hän tehdä saa saman havainnon, Siellä neitsyys kulkee hunnussaan, mutta rappio loistaa kaikkia vastaan ja synti on siellä julkinen. Mies mieheks sen arvaa ainoastaan ken puhtaan miekkansa teräksen, min sai hän jaloon taistohon, lokavirroissa ryvettänyt on.
Seuraavana aamuna oli ilma mitä ihanin. Taivas oli selkeä ja sininen, rannat mehuisat ja viheriät, järvi välkkyili kiillotetun teräksen tavoin ja ilma oli raitis ja virkistävä. Rohkaistuna ja virkistynein voimin astui Stanley miehineen bambu-lehtimajastaan ja pian leijuili venhe taaskin vesillä soutajien laulaessa iloisimpia laulujaan.