United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muutamien sekuntien kuluttua oli jokainen paikoillaan, mylly oli täynnä sotamiehiä. Mutta kapteeni, joka oli mennyt ulos maantielle, ei nähnyt mitään; oikealla sekä vasemmalla oli maantie tyhjänä, valkoisena. Uusi laukaus kuului, ja vielä ei mitään näkynyt, ei varjoakaan. Mutta kun hän kääntyi, näki hän Gagnyn metsässä päin hienon savujuovan, joka kiemurteli esille kahden puun välistä.
Tänään, kun aurinko ei loista, voimme kuolla yhdessä. Me olemme eläneet yhden päivän ja yhden yön hyvinä ystävinä. Olemme eläneet kylliksi. KORENNOINEN. Yhden päivän valossa ja yhden yön varjossa. Sinä olet oikeassa, kuolkaamme tänä yönä toistemme vierelle lumeen ja kiittäkäämme Jumalaa. Lumi lankeaa valkoisena heidän ja Maijan, lumiukon ja sinivuokkojen yli.
No niin, on maar sekin kysymys! huusi tuomi, sillä se oli niin valkoisena, kuin jos se vastikään olisi ollut lumisilla; se kukki myöskin. Miettikäämme tarkoin, kuka meistä mahtaa olla kaunein, sanoi hän. Ja samalla sen lumivalkoisista kukista levisi mitä ihanin tuoksu.
Vaikk'ei tätä olentoa voi sulkea ihmisellisiin käsivarsiin, ja vaikkapa sen kasvot ovatkin verhotut, on tällä utu-morsiamella kuitenkin erinomainen voima elähyttää, onnistuttaa ja lohduttaa. Niinpä teki minunkin utu-morsiameni. Mistä se tuli? Valkoisena, puhtaana sumuna kohosi se tuosta pienestä haudasta; ensi-kyyneleiden kasteesta syntyi tämä utu-morsiameni.
Valkoisena kuin kyyhky kotkan rinnalla käveli Oiti nojautuneena isänsä käsivarrelle portaita alas rantaan päin; väkijoukko lankesi maahan hänen eteensä vielä kerran suudellakseen hänen viileviä helmojaan. Kuuluupa itse vanhan Pajarinkin silmistä vedet tippuneen, silloin kun hän sysäsi vesille veneen, jossa ainoa lapsensa lähti.
Lumen kylmä kosketus, hänen jalkainsa upotessa kinoksiin polvia myöten, loi häneen yht'äkkiä hurjaa tarmoa. Hänen ei ollut enää vilu, vaikka hän olikin ihan alasti, eikä hän tuntenut enää mitään, siihen määrin oli sielun ahdistus turruttanut hänen ruumiinsa. Ja hän juoksi valkoisena kuin lumi. Hän juoksi suurta kujannetta myöten, läpi metsikön, yli ojanteen ja suuntasi tiensä kentän halki.
"Kas!" arvelin itsekseni, "minähän olenkin aivan väärillä teillä; liiaksi olen ottanut oikeaan". Kummastellen itsekin omaa erehdystäni, läksin kiireesti mäeltä alas. Samassa kietoi minut vastenmielinen liikahtamaton kosteus niinkuin olisin astunut kellariin. Korkea, tiheä heinikko laakson pohjalla oli aivan märkä ja kuulsi valkoisena tasaisena pöytävaatteena. Tuntui raskaalta kävellä siinä.
Mutta hiat ja kaulus olivat sen siaan loistavan valkoiset. Marin kasvot olivat suven mittaan kelpolailla ruskettuneet. Mutta hän, niin kuin moni muukin tyttö, tahtoi pitää otsansa valkoisena. Ja sen vuoksi oli hänen päänsä ympäri sidottu ihka valkoinen liina jonka alta paksut kullan keltaiset hius-palmikot loistivat auringon valossa.
Priki pysyi vielä koossa, mutta olin liian kaukana ja liian alhaalla nähdäkseni olivatko he jo saaneet ruuhen vesille vai eivät. Huutaessani huomasin, että osa vedenpinnasta prikin ja minun välillä ei ollut niin myrskyistä, mutta kuohui kuitenkin vielä valkoisena, ja kuun valossa näin sen olevan aivan täynnä pyörteitä ja vesikuplia.
Kristuksen Jeesuksen usko on kuin keväinen koivu, joka tien vieressä puhtaana ja valkoisena paistaa ja jonka oksilla linnut laulavat ja jonka siimeksessä väsynyt matkamies lepoa nauttii. Sinne minä kutsun teitä, kaikkia ilman eroitusta Jumalan kaikkivaltiaan ja hänen Poikansa Kristuksen Jeesuksen nimessä! Amen!