United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt päästiin vähän huojentavammalle tuulelle ja ruvettiin leikkiä laskemaan kaikin, sillä eihän Esakaan nyt saattanut ajatella, että tuota ukkoa olisi pelätty. Tämän humun kestäessä Esa yhtäkkiä virkkoi: »Mutta pojat! Ne veisasivat jotenkin komeasti.» Kyselevinä koettivat toiset pimeässä tutkia naamaa, että mitähän se tuolla meinaa?
Olisikohan Karhun Esa...? Taikka...? Niitä oli koko pataljoona, joita lueteltiin, jotka olivat Santran ympärillä pyörineet. Kun kerran tällaisten arvelujen alalle päästiin, rupesi asia saamaan kaikkien mielessä vähän hupaisemman luonteen. Melkein yksimielisesti hylättiin se ajatus, että tyttö surmilleen olisi mennyt.
»Voi, voi kun repii!» huusi Manasse vastaan, koki riuhtautua irti, kuin olisi häntä teuraaksi viety, ja huusi, ihan parkuen samalla: »Voi, voi ... elä revi! ... kuule elä revi! Elä revi kuule!» Alkuun siitä kumminkin päästiin. Sitä pääsyä edisti eniten se kun Manasse tunsi tukkapäässänsä tutun isällisen käden, joka oli sitä jo joskus ennenkin kopeloinut.
Hevonen rupesi taas liikkumaan, ja matkan vaivat ja tuskat saivat elämän surut kelmenemään hetken kalvavaan kurjuuteen verrattuina. Iltapuolella päästiin vihdoin Marttilaan. Siellä oli kaikki entisellään, niinkuin Wrangel oli sen jättänyt. Teltat kajastivat jo kaukaa kuutamossa, hevoset, tykit ja kuormasto katselivat niitä samoin kuin olivat katsoneet niitä lähtiessä, mutta ihmistä tuskin nähtiin.
RISTO. Nyt siitä, Jumalan kiitos, päästiin. TOPPO. Tyttö riepu. Ohraisesti hänelle kuitenkin kävi. RISTO. Kenen syy? Olisi ollut ja elänyt ihmisiksi. Mutta kuule. Miltä minä nyt oikeastaan näytän? TOPPO. Oletpahan kuin tuossa. RISTO. Silmäni taitavat olla liassa? TOPPO. No, kantänka, mitä se tekee.
Heidän tultuaan sille ovelle, josta päästiin kreivittärien kamariin, antoi Hairaddin hiljaa merkin, ja silloin ilmaantui kaksi naista, päät käärittyinä sellaisiin mustiin silkkihuntuihin, joita Alankomaan naisilla silloin, niinkuin vielä nytkin, oli tapana käyttää.
Pojat kyllä eivät vanhemmilleen tohtineet mietteitään ilmasta, mutta itsekseen ja toistensa kesken he arvelivat, että kylläpä nyt lupaa saadaan, ja nähtävällä mielihyvällä kieliopin nurkkaan viilettivät, sillä "päästiin siitä nyt ainakin vähäksi aikaa". Ja tuskinpa lie maisterillakaan sitä vastaan ollut, että pitemmän laskiaisluvan sai ja latinan kieliopista iäksi rauhaan pääsi!
Tästä salongista, mikäli sitä nimitystä tässä voimme käyttää, päästiin sivuhuoneeseen, ruokasaliin eli tricliniumiin; toisella puolella oli huone, jota sanokaamme vaikka aarrekammioksi; siellä säilytettiin kaikenlaiset kalliit ja harvinaiset arvoesineet. Ja kapeaa käytävää pitkin pääsi täältä orjien huoneiston kautta ja tarvitsematta kulkea jo mainittujen huoneitten läpi rakennuksen takaosaan.
Tietä tahi polkua ei ollut ajattelemistakaan. Vuovattiin kuitenkin ylöspäin niin hyvin, kuin päästiin, ja tultiin jäätimölle, jossa paikka paikoin tavattiin viittä kuutta sataa jalkaa korkeita luotisuoria seinämiä.
Oli nytkin hädin tuskin kuinka päästiin kotia. Te panette kuormat niin hulluudenpäähän suuria. Puoli siitä, mitä sahan hevosille pannaan. Valehtelet! Ja hätäkö sahan on hevosiaan syöttää. Mutta ei meidän kannata. Pojat kuitenkin panivat isän niin ahtaalle, että täytyi antaa jauhopuodin avain.