United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hyväthän sillä ansiot on, kuuluu sahan ajotöis tienailevan 6 7 markan päiviä. Siinä on palkkaa! Mutta mitähän siitä on siunausta tällaisille ... läpi kurkun menee viinana ja lihamakkarana ja taitavat sittekin mukulat nähdä nälkää... Hou! Pihlajaniemen faariko se siinä... Puhuteltu säpsähti. Ville istui hänen viereensä. Suutari katsahti kumpaankin, mutta jatkoi työtään.

Jaakko Jaakonpoika ei enää ollut tällaisiin töihin moniin vuosiin osaa ottanut. Mutta nyt oli lähtenyt itse hakemaan hakkuumiehiä ja samalla tarkastelemaan metsiä. Käveltyään ristiin rastiin kappaleen metsää, oli hänen aivan mahdotonta käsittää, miten niistä luultiin niin paljo tulevan puuta, että talosta kannatti sahan tarjota jo 28 tuhatta.

Tarpeeksi kauan joutilasna huviteltuani olin sitten jonkun päivän tukkien uitossa pulikoimassa keksi kädessä. Sitten olin sepän apulaisena muutaman päivän, sen jälkeen muurarin kätyrinä ja lopuksi sahan lautapihassa yhdessä ja toisessa toimessa. Lopuksi palellutin eräänä kovana pakkaspäivänä molemmat jalkani, niin että tulin muutamaksi ajaksi liikkumaan kykenemättömäksi.

Kaikelle muulle käänsi hän selkänsä: sukulaisille, ystäville, seuroille ja huveille. Hän ei lukenut muita lehtiä kuin niitä, joita liikemiehen tulee pitää silmällä, hän ei seurustellut kenenkään muun kanssa kuin niiden, joita hän kutsui kokouksiinsa tai sattumalta tapasi kadulla. Hän jakoi aikansa kokonaan sahan ja kodin välillä.

Sen minulle lupasi Sahan patruuni Pietar Sopanen ja kaksi viikkoa tästä lukein minä häntä tulen tapaamaan Rantasalmille, jossa silloin jo on kuulutettu pidettäväksi se kirkonkokous siitä viinan pois heittämisen ja kansan koulun ylös asettamisen tuumasta, josta minä jo ennenkin lienen kirjoittanut.

Se-se sitten minulle olisikin ihan omainen etsittävä. Rehtori siitä parahiten tietää. Minä nyt olen tullut tänne Sahan patruunin Pietar Sopasen luokse hänen poikiansa opettamaan 3 tuntia päivässä, josta 6 ruplaa kuukaudelta on palkkaa, mutta paras sisääntulo on aina omista kirjoituksistani saatava.

Hän ja pastori Regner, sahan kappelinsaarnaaja, olivat heti solmineet lämpimän ystävyysliiton; yksissä neuvoin he järjestivät kokouksia ja raamatunlukuhetkiä, panivat toimeen sairastuvan, kirjaston j.n.e.

Hän viittasi ulos ja sanoi, että sahan alipuolella on suvanto hyvin rauhallinen, vaikka ylipuolella vesi vaahtoaa ja kohisee. Molemmat ovat luontoa. Selitti, että hänen äitinsä on luonnostaan sopusointuinen niinkuin joku on luonnostaan musiikin ihminen, taikka muu taitaja.

Yksinäisenä ja hiljaisena se kohosi korkealta sijaltaan kohottaen uhitellen päätänsä vastapainoksi sahan punakylkisille rakennuksille, jotka olivat alhaalla vesien tasalla. Ylpeä oli Vuorelan isäntä, ylpeä suvustaan ja maineestaan. Monet sukupolvet olivat häntä ennen askel askeleelta edistäneet Vuorelan viljelyksiä.

Nuori ruoho ja pihkaiset lehdet lemusivat raitista henkeään puhtaasen aamuilmaan. Se oli uhkuava sikiämisen ja syntymisen hetki. Eikä väsynyt koskikaan työssään: niskaltaan pudotteli se ahkerasti pölkkyjä alas sahan suuhun. Siellä ne muuttivat muotoaan niin, että syntyivät kirkkaiksi laudoiksi. Näytti kuin olisi aurinkokin nyt heloittanut entistä kirkkaammin.