United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Leimautti kysyvän katseen Jukkeen ja kuiskaten kysyi: »Oliko se Antti humalassa, vai miten se niin?» »No ymmärräthän sinä nyt sen verran... Selväkö se on, joka sillä tavalla meinaa, ja selväkö sinne menee?» kuiskasi Jukke tosissaan, nyökäytti päätään, silmät välähti hätäisesti ja lisäsi: »No, elä suinkaan sano, että minä olen puhunut. Muista se, että elä sano minun puhumakseni.»
PIETOLA. Enhän minä sitä meinaa. ANNI. Mitä te sitten puhutte? PIETOLA. Tarkoitan vain sitä, mitä olen jo ennen sanonut, että kun ottaisit miehen, niin voisitte ruveta asumaan sitä mökkiä ja silloin eläisitte puutteetta. Minun on sääli teitä, varsinkin äitiraukkaasi. ANNI. Tuo Huotari olisi ollut kunnon poika ja sopiva mies minulle. PIETOLA. No, ota hänet, ota!
Kyllä ne jauhot olisivat riittäneet, jos sinä et olisi läjäpäihin lyönyt sinne olkien sekaan. Minä äsken katsoin. Kun sais avaimen, pyysi Hermanni, tultuaan isän luo. En minä anna. Haen sitte illaksi itse. Pruunin silppu jäi aivan ilman jauhoja samoin kuin varsankin. Käski paasata, enkö minä ole aina sanonut... Martin ääni alkoi kuulua tallinovelta: Oikeinko se isä meinaa tappaa hevoset?
Matti pani kengät jalkaansa ja nutun päälleen; sitten leikkasi pöydän laatikosta kaksi palasta leipää ja pisti ne taskuunsa, kysyen vielä isännältä: "Pitääkö tuoda molemmat hevoset, vai eikö niitä molempia ole tarvis?" "Jos et sinä meinaa lähteä kirkkoon, niin mitäpäs niistä sitte molemmista tuopikaan; menemmehän me kolmekin yksillä rattailla".
EEVA. Kuulkaa, kapteeni, osaatteko panna kolme luutaa yhteen varteen? ONNEN HERRA. En, en minä osaa. Voiko niitä niin monta panna yhteen varteen? Olisipa hauska nähdä, miten se käy. EEVA. No, kapteeni on luuta. ONNEN HERRA. Minäkö luuta? EEVA. Paremman puutteessa, ja minä olen toinen. Istukaa tuohon kaivon kannelle. ONNEN HERRA. Mitä Elviira meinaa? EEVA. Pelkäättekö kaivoa? Merikapteeni!
Sitä ette saa pahaksi panna, että hän on kaikkia opettajia vastaan vähän juro ja äreä; hän ei voi sitä vieläkään unohtaa, että hänet pantiin koulumestarin viralta pois, vaan meinaa, että jokainen, joka tulee tänne opettajaksi, on ikäänkuin tunkenut hänet pois, vaikka toinen tietysti ei mahda siihen mitään. Mutta hän on vanha mies, ja vanhojen ihmisten kanssa pitää olla kärsivällinen."
Mutta kun joskus rupesikin silmäni uneen vaipumaan, niin taas toinnuin, kun kuulin korvissani Aspelan ja korien tekijän sanailemista niin esimerkiksi kun Aspela kysyi: Hummastin järvestäkö te aina vielä noita juuria kiskotte? Hummastin järvestäkö! Mitä Sakari nyt taas meinaa? Eihän männyn juuria ikinä järvestä kiskota eikä nosteta.
Juuri silloin oli käynyt tämä sama Rautiainen, joka nytkin, ollut vähän kaupunkituulella niinkuin nytkin, ja kyökissä kahvia juodessaan selittänyt Miinalle, niinkuin nytkin, että hänellä on poika Eemeli, joka käy Helsingissä koulua ja meinaa tätä Esteriä. Miinalle oli asia selvinnyt: Esteri ja Eemeli ovat mieltyneet toisiinsa, vaan Esteriä ei tahdota antaa.
Ja siksi toiseksi, sanoi Hannes lisäselitykseksi, vääpeli on sotamiesten korkein virka, mutta vänrikki on herrain alhaisin. Tämä oli Kertusta vieläkin hämärämpää, sillä ne esimerkit, joita hän nyt ajatteli, eivät olleet mitään virkamiehiä, vaan lapsia, ja sittenkin oli yhtä selvä ja jyrkkä ero. Kun hän siitä Hannekselle sanoi, selitti Hannes, että lapsi on sitä mitä hänestä »meinaa» tulla.
Ei Paavo kuitenkaan vielä lähtenyt, seisoi yhä siinä toinen jalka reessä, toinen maassa. Mutta mitähän meinaa vielä esivalta, kun yhä tämmöisiin rupee? Kuuluu tulleen itseltään keisarilta käsky. Kuka sen sanoi? Vallesmanni oli sanonut. Valehtelee. Kunhan ei olisi vain omain pappien työtä. Hevonen riipaisi rekeä. No, hyvästi sitten.