United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt en saanut mennä pitemmälle kuin porstuaan, sillä äiti oli sanonut, että pimeässä voivat sudet nurkan takaa kimppuun hyökätä. Katselin saappaitani joka puolelta, koettelin joka saumaa ja käännettä, pyörästelin niillä lattialla ja nousin penkille. Penkiltä hyppäsin lattialle ja juoksin pikku Miinan kätkyen ympäri. En tahtonut malttaa maata ruveta.
Minun läähöttäväinen hevosaasini lyhensi ehtimiseen askeleitaan ja tavan takaa seisahtuikin, ja näytti ainoastaan vastahakoisesti enää etenevän. Minä hyppäsin sen seljästä ja niin helpoitin sukkelan eläinraukkani kuormaa, jota se oli aamusta asti kantanut.
"Olisinko voinut uneksia senlaatuisesta sopimuksesta, kun laivani kokasta hyppäsin maihin Syrian rannalle, ikäänkuin saaliinsa niskaan karkaava jalopeura! Ja nyt vaan jatkakaa minä tahdon kuunnella kärsivällisesti".
Välistä olin aivan lähellä jotakin kiveä ja välistä melkein keskellä virtaa, kunnes noin tuntia ennen pimeän tuloa näin olevani lähellä erästä kalliota; hyppäsin sille, tartuin kanoottiini ja vedin sen rantaan. Silloin tarttui joku käsivarsiini ja kaksi miestä sitoivat ne yhteen sekä veivät minut vuoren huipulle ja sitte noin tunnin matkan ylänkömaata myöten, kunnes saavuimme erääsen kylään.
Kolmannen kerran pyytää koettelen, Vaan mahdotonta! Hän nyt metsään päin Lens' kuuseen. KILPI. Kuusestapa petäjään Ja petäjästä leppään lensi hän, Lepästä koivuun ja niin edespäin. Sen tunnen jo. AINA. Juur' niinkuin sanot sa; Mutt' täytyihän mun sitä tavoittaa. KILPI. Tavoittaa! Olihan se mennyt pois. AINA. Siks' aidalta mä metsään hyppäsin. KILPI. Tottelematon laps'! ken luulla vois!
Sinä olit poissa, et koskaan tullut kotiin, sanoi se vanha mies » hän pui taas nyrkkiään ovelle päin ja sylki »Minä näin, että hän valehteli. Hän tahtoi antaa minulle rahaa, paljon rahaa, jos minä vaan matkustaisin pois. Mutta mieluummin minä tahdoin kuolla. Sitten panivat minut lukon taa laivassa. Minä olen koettanut karata kerran minä hyppäsin järveen, mutta minut saatiin aina kiinni.
Hyppäsin heti maalle päästyäni hevosen selkään ja ajoin täyttä neliä siihen taloon, jossa Riika asui. Portailla tuli talon emäntä minua vastaan ja Riikaa kysyessäni purskahti hän itkuun. Aavistin heti mitä pahinta ja uudistin kiivaasti kysymykseni.
Miina rupesi itkemään, minä hyppäsin ylös ja juoksin äidin luo.
Seisoin pesukaapin päällä, jonka edessä oli leperevasu. »Saanko hypätä leperevasuun ... anna, hyvä Liisa, minun hypätä ... hyvä kulta Liisa!» j.n.e. yhä hellemmin ja hellemmin. »Eihän toki, eihän toki mitenkään leperevasuun» mutta minä kiristin hänen sydäntään yhä tiukemmin nähdessäni, että lupaus jo oli heltiämässä. »Hyppäähän sitten tämä kerta!» ja minä hyppäsin, upoten päätäni myöten villoihin, ja riemusta villiintyneenä pelmuutellen niitä ympäri lattiaa.
Jos sen teen, niin en tee sitä rahan, enkä Italiankaan tähden. Minä teen sen koston tähden. Koston tähden! kertoi hän. Samassa annettiin käsky tuoda veturi asemasillalle. Sanaakaan lisäämättä hyppäsin ylös veturiin. Kun sieltä katsahdin alas samalle paikalle, oli outo mies poissa. Minä näin heidän asettuvan paikoillensa ruhtinaan ja hänen rouvansa sekä sihteerin, kotipapin, lakeijan ja palvelian.