United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tunsi heidät kaikki, Rautiaisen, neiti Smarinin, Miinan, kunnallislautakunnan esimiehen Juho Anttosen, joka myös oli maamiespäivillä, ja vanhan valkotukkaisen, kumaraharteisen herran hän arvasi Esteri-vainajan isäksi. Aivan kuin sekin olisi ollut liikaa, että hän näin syrjästä katseli, alkoi sataa sakeasti suuria lumihiuteita peittäen hänen näkyvistään haudan seudun ja joukon sen ympärillä.
Ei siitä asiasta sen enempää puhuttu. Mutta myöhempänä illalla, kun Selma sattumalta meni keittiöön, siellä istui eräs tuttava Miinan luona. He hiljaa supattelivat keskenään ja tirskuivat, vaan hänet älytty ään he lakkasivat kuin naulaan ja kävivät nähtävästi hämilleen. Selma kyllä ymmärsi, mistä he olivat puhumassa.
Isän puolelta ei ollut paljon toivon tilaa, mutta yrittää tuli, kun asianomaiset itse olivat jo aikoja niin päättäneet. Kyllä tulitte liika aikaisin, sanoi Miinan isä ensi sanakseen, kun tietoon pääsi. Antaa hänen vielä varmistua. Avioliitto ei aikaisuudella mene pilalle, vastusteli puhemies. Nämä kuuluvat jo olleen kihloissa kevätmarkkinoilta asti, niin luvatkaa vaan pois.
Iltahämärässä, kun Miinan sai nukkumaan ja toiset lapset vielä kylässä viilettivät, jäi itsekin sängyn syrjälle hetkeksi lepäämään. Hän makasi kasvot seinään päin ja oli juuri päässyt hortoon, kun joku tuli tupaan. "Joko Matti tuli?" kysyi Sanna kasvojaan kääntämättä. "Eei se vielä... Minä täällä vaan..." Tuo oli outo, vieras miehen ääni, ja Sanna nousi ylös katsomaan. "Ka, Mickelsoni.
Ja hän selitteli sen itselleen niin, että Esterin sydämessä oli ehkä ennen kuin hän Lauri Holma tapasi itsetiedottomana, kätkeytyneenä rakkaus johonkin lapsuudentoveriin jotakin perää täytyi Miinan puheessa olla ja tämä rakkaus nousi vastustamaan tunteita, jotka olivat syttyneet Lauri Holmaa kohtaan.
Mutta vasta hän hätäytyi, kun Miina kerran tuli kotia ja takoi nyrkkiä pöytään ison aikaa eikä sittenkään saanut sanaa suustaan, vaan purskahti itkemään ihan huutaen. Mutta saatuaan Miinan suusta vihdoin kuulla, mistä oli kysymys, neiti Smarin istui tyynesti pöytänsä ääreen kirjoittamaan Esterille. »Rakas lapseni!» alkoi hän ja jatkoi, että se on äiti, joka nyt puhuu.
Mutta minä ajattelin, että sinä Kaisun sinne völjyyn veisit. Luulin ettei minua enää tarvita», ja hän hymyili tyytyväisenä. »Saapi Tellu pestä silmänsä ja kätensä huomenna, pääsee minun kanssani kirkolle; Mähönen lupasi tulla kirkolle vastaan», ja hän ruiskautti pitkän syljen pirtin lattialle. »Vaan mitenkäs Miinan?» uskalsin arasti kysyä.
"Niin niin, muoriseni, sattumalta tietysti etkä kuullut mitään sattumalta?" "En, en mitään". "Kuulin minä", sanoi Kustu, "että kartanon Miinan ja Mikkilän Juhon naima-kauppa on mennyt myttyyn, siitä ei tule mitään". "No mikähän siihen syynä?" kysyi Liisu ihmetellen. "Mikäs muu kuin nuoruus ja hulluus", sanoi muori.
Reittu ei ensinkään tarkastanut viimeistä esitystä, kun tuo Miinan kivulloisuus oli niin äkkiarvaamatta valloittanut mielen ja pani ajattelemaan. Laara ei häntä enää puheillaan häirinnyt. Hän nojautui toisella kyynärpäällään tyynyyn, jossa puoleksi nukkuvan asennossa hänen pyöreä leukansa tuli huomattavasti näkyviin.
Nyt en saanut mennä pitemmälle kuin porstuaan, sillä äiti oli sanonut, että pimeässä voivat sudet nurkan takaa kimppuun hyökätä. Katselin saappaitani joka puolelta, koettelin joka saumaa ja käännettä, pyörästelin niillä lattialla ja nousin penkille. Penkiltä hyppäsin lattialle ja juoksin pikku Miinan kätkyen ympäri. En tahtonut malttaa maata ruveta.