United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos sen teen, niin en tee sitä rahan, enkä Italiankaan tähden. Minä teen sen koston tähden. Koston tähden! kertoi hän. Samassa annettiin käsky tuoda veturi asemasillalle. Sanaakaan lisäämättä hyppäsin ylös veturiin. Kun sieltä katsahdin alas samalle paikalle, oli outo mies poissa. Minä näin heidän asettuvan paikoillensa ruhtinaan ja hänen rouvansa sekä sihteerin, kotipapin, lakeijan ja palvelian.
Tämä oli maailman nopein, erittäin kuuluisa juna siihen aikaan. »Matkassa on varmaankin mahtavia miehiä», päätteli Hartman. »Minä huomasin yksityisen vaunun jälkipäässä.» Yö oli jo ennättänyt, kun ensi kertaa vaihdoimme veturia, ja minä laskeuduin asemasillalle kävelemään, raitista ilmaa hengittämään sekä tähystelemään, olisiko jotakin merkillistä nähtävissä.
Tultuaan juoksujalassa asemasillalle, näki Katjusha hänet heti ensi luokan vaunun ikkunasta. Tässä vaunussa oli erittäin kirkas valo. Samettisissa nojatuoleissa istui vastapäätä toisiansa kaksi upseeria pelaten korttia. Pikku pöydällä ikkunan vieressä paloivat paksuiksi juosseet kynttilät.
Junanlähtö lähestyi. He menivät asemasillalle ja onnistuivat saamaan yksinäisen vaunun-osaston, joka oli kuin luotu lempeä, suuteloita ja suloisia kuiskauksia varten. Ja jälleen he olivat Parisissa, ennen kuin arvasivatkaan. Täällä oli ilta vasta alussa.
Olihan siellä meidänkin puolella mies... ja puutarhuri oli alkamassa jotain kertomusta, mutta juna hiljensi vauhtiansa. Taitaa tulla asema, sanoi hän, pitääpä käydä juomassa. Jutut keskeytyivät ja Nehljudof tuli puutarhurin perässä märälle asemasillalle.
Kuuluu pitkä vihellys ja matkustajajuna vierii asemasillan reunaan. Minua viitataan ottamaan kapsäkkini, saattajat asettuvat ympärilleni ja niin lähdemme asemasillalle. Käsiraudat ovat jälleen hävinneet näkyvistä. Junan takapäässä on vankivaunu ristikkoikkunoineen ja sen kohdalle pysähdymme hetkeksi.
Juna pysähtyi. Matkustajat töytäsivät asemasillalle. Odotussalien ovet aukenivat ja sieltä tulvi odottajat. Entisen hiljaisuuden sijaan oli melua kaikkialla, puhetta, tervehdyksiä, huutoja, tavarakääryjen kolinaa, juoksua.
Heikki ei itsekään ymmärtänyt, miksi hän niin ilostui Antin uutisesta. Se lohdutti häntä niin kummallisesti ja herätti ajatuksia, joita hän tuskin olisi uskaltanut itselleenkään tunnustaa. Juna hihkaisi pitkän vihellyksen, ja niin jo tuikkivat tuolla lyhdyt Töölönlahden yli. Heikki, joka nyt astui Helsingin asemasillalle, oli uusi Heikki.
Uunon viimeiset sanat, kun hän jäi asemasillalle ja antoi Henrikille kättä Turkuun lähtevän vaunun etuselle, olivat: Ja muista nyt panna se Gabriel oikein lujalle, pidä siellä oikein kenraalisiivous. Ehkä me sen vielä saamme ihmisten ilmoille. Kyllä koetan parastani, sanoi Henrik. Sitten juna vihelsi ja läksi.
Muutto! hän hokee vain. Vaunun muutos, hyvät naiset ja herrat! Muutamassa sekunnissa on osasto tyhjennetty. Sitten hän rientää asemasillalle. Sieltä alkaa kuulua ankara puheenpolina, tällä kertaa junankuljettajan ja asemapäällikön välillä. Rouva Rabbing ei aluksi ymmärrä mitään. Hänkin kiirehtii lähtöä vaunusta. Johannes hymyilee ja selittää hänelle asian.