United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräässä kulmauksessa, jossa tiesin minulle sopivan raitiovaunun kulkevan ohi, odotin sitä ja kun se tuli, hyppäsin mukaan ja kiipesin katolle. Suuri oli hämmästykseni kun näin toverini, josta puolen tuntia sitten olin eronnut, jo istuvan siellä matkalla kotiin päin.
Minä hyppäsin ylös pääalttarille, tartuin sankaan kiinni ja ponnistin polveani vastaan; oli kuin olisi joku salainen valta antanut minulle yliluonnollisen voiman.
Minun täytyy vihdoin ilmaista, mitä sydämessäni piilee." Minä hyppäsin ylös. Hän tarttui käteeni ja katseli kummastuksella minua. "Mikä on teillä?" kysyi hän vihdoin. "Kuulkaas minua, Nastjenka", sanoin minä päättävästi. Mitä minä nyt tulen teille sanomaan on kaikki mieletöntä, kaikki tyhmää! Minä tiedän, ettei se koskaan tule tapahtumaan, mutta kuitenkaan en voi vaijeta.
Kuin nyt puiden lehdet olivat käyneet kiillottomiksi ja kellertäviksi, kuin ruusut jo kauvan sitten olivat lakanneet kukkimasta ja kukkaspenkkien loisto oli hävinnyt, niin tämä kaikki ei minusta tällä hetkellä näyttänyt olevan syksyn luonnollinen vaikutus, vaan kalvavan surun ja järsivän toivottomuuden aikaan saattama Kiivaasti hyppäsin ylös rappusia myöten ja tulin etehiseen.
Juuri kun vaunut seisahtuivat, tuli nimittäin yksi noista ankarista rankkasateista, joilla vaihetteleva huhtikuu häiritsee ja kiusaa varomattomia jalkamiehiä. Tämä ei ollut tavallinen, sävyisä sade; vesi tulvaili niinkuin saavista kaadettuna. Minä hyppäsin oitis ulos, kiiruhdin hienon naapurini sivulle ja pyysin saada pitää sateenvarjoani hänen ylitsensä.
Mutta toinen siitä vain yltyi: Kuuluipas... Ja jos olisin vielä kovemmin huutanut, niin se olisi kuulunut ihan joka paikkaan...! Ja sitte kun minä hyppäsin tuvan katolta maahan, niin minä en pelännyt ... en vaikka olisi jalka katkennut! Semmoinen urheus jo kävi kateeksi Esalle ja hän väitti vastaan: Elä valehtele. Kysy vaikka äidiltä, vahvisti Otto, innostui ja väitti: Sinäpä et ole hypännyt!
Ennenkuin kuitenkaan ehdin käydä upseerin kimppuun, painoi hän kannukset hevosensa kylkeen ja lensi täyttä karkua toisesta solasta pakoon. Kolmas sotamies viskasi aseet luotaan ja pyysi armoa. Hyppäsin satulasta ja ajoin hänet hevoseni jalkoihin suistuneen toverinsa kanssa talliin, jonka oven telkesin ulkopuolelta. Hyökkäsin sitten miekka ja pistooli kädessä sisälle.
Mutta kun taas olen yksin, kun sydän on jyskyttämästä lakannut, pysähdyn minä ja sanon itselleni: houkka minä! pelästyksestä hän ei henkeä saanut, kun minä pimeästä aidan yli hyppäsin hänen eteensä! Ja niin on minulle kaikki jälleen rikki ja autuuteni on kuin usva takaisin taivaihin häipynyt. Tietysti, tietysti se oli pelästyksestä!
Minä otin vispilät, lusikat ja kapustat, ja hyppäsin maalle. Silloin isäntämmekin läksi minun kanssani astumaan, jättäen toiset miehet rannalle. Vanha mies astui erittäin liukkaasti, niin että olin pakotettu tavan takaa heittämään pientä juoksua paremmin hänen mukanansa pysyäkseni, ja pimp-pamppala, tupsis tupsis: ääni alkoi selässäni oikein täydellä mahdilla kuulua.
Hyppäsin hypyn jaloilla, Kävin kärpän kämmenellä, Siistiä tavottaessa, Kunniata pyytäessä; Saanut en kurja kunniata, Raukk' en lempiä tavannut, Vaikka vuoret vierettäisin, Kalliot kaha panisin. Kun ma voisin vielä vuoen. Tuskaksi minun tulevi, Pakoksi minun panevi, Tätä orjana oloa, Vierasta kiven vetoa Kivi kiskoi harteheni Paasi paitani repäsi.