Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Mutta silloin en kerinnyt saada itseäni kiinni, kun hyppäsin kuin ammuttu ja siipasin sen akan ovea kohti, että rötjähti kuin märkä roivajas oven pieleen, josta väleen selvitteli itseään pönkilleen. Kaikki luulivat todella minua hulluksi ja yrittelivät hallitsemaan, vaan en silloin pysynyt niin vähällä väellä. Liepsautin sitä akkaa vielä kartanolle ja sanoin, että
Mutta alas kyyristyen loikkasin salaman nopeudella miehiä kohti ja ennätin silmänräpäystä ennen kuin musketit laukesivat tyrkätä niiden piiput ylöspäin. Kuulat menivät laipioon ja minä sain ainoastaan palavia ruudinjyväsiä silmilleni, mistä kasvoillani näkyy merkit kuolemaani saakka. Heti kun laukaukset olivat pamahtaneet, hyppäsin taaksepäin ja tempasin penkiltä molemmat pistoolini.
Minä mieletöin olinkin, Minä huono huikentelin, Koska tansseihin travasin, Juhlayönä juoksentelin; Hyppäsin hyvällä mielin Joka kampin kantapäillä, Tahoin pystynä pysyä, Kukon lailla kurkistella, Kanan kaunihin tavalla!
"Niin, te menette ihailemaan kättenne töitä", virkoin minä inholla, hyppäsin hevosen selkään ja panin sen jälleen nelistämään. Mutta hillitsemätön Souvenir ei jäänyt minusta jälkeen. Juostessaankin hän nauraa hohotti ja kiemuroitsi. Tuolla on vihdoin Jeskovokin, tuossa sulkusilta, sitten pitkä aita ja hovin tammisto.
Mutta kirkkoherra ei uskonut olevan luottamista Anteron sanoihin. Totuus on harvoin pyhä mieronkiertäjille. Sentähden hän epäillen kysyi: »Jos veit venäläiset koskeen, niin tottahan itsekin sinne jouduit, mutta mitenkä et sinä kuollut niinkuin muut?» »Siinä, johon suvanto loppuu, on kiviä vedenpinnassa. Minä hyppäsin niille ja potkasin veneen edelleen koskeen.
Minä rupesin aavistamaan pahaa, jonkatähden hyppäsin kärrystä maahan ja juoksahdin aivan päällekäyvän miehen luo; hän ei näkynyt ollenkaan huomaavan minun liikettäni, niin olivat hänen silmänsä kiintyneet sorrettuun! "Olettehan aivan väärässä, ystäväni! Pois seiväs!" äyhkäisin hänelle, kun ma paasin lähelle.
Menenkö heidän luoksensa?... En missään tapauksessa! kuiskahti korvissani. Nopein askelin minä lähdin aitauksen luo, hyppäsin sen ylitse tielle ja saavuin melkein juoksujalkaa asuntooni. Mutta osaavatpa he teeskennellä, ajattelin minä itsekseni. Ja mitä varten? Mitä huvia heillä siitä on, että tahtovat minua pettää? Tätä en odottanut häneltä... Kuinka mieltä karvastuttava havainto!
Olin valinnut sen niistä kauniista arapialaisista hevoisista, jotka kuningas oli saanut sultaan'ilta lahjaksi. Kun kuulin vielä korvissani pois ratsastavain hevoisten kavioin kohinan, niin hyppäsin minä myös ratsuni selkään ja kiiruhdin kuninkaan jälkeen.
Nyt käskin miesteni noudattaa minun esimerkkiäni, mitä hyvänänsä tekisin. Aallot nostivat meitä milloin korkealle ilmaan, milloin taas heittivät meitä syvyyteen, niin että peräpuu viimein tarttui pohjaan kiinni. Silloin hyppäsin minä mereen, ja joka mies minun perästäni, pitäen jahdin laidasta kiinni.
"Miksi hän juuri tänä aamuna oli matkustanut eikö hän yhtä hyvin huomenna olisi ennättänyt lähteä? Ja minkätähden naineet miehet ylipäätänsä ollenkaan matkustavat? Jos minulla olisi kotona nuori, viehättävä rouva, niin minä en vaan kiertelisikään ympäri maailmaa. Turkanen kaikkiakin!" Tuolla tavoin mietin suutuksissani ja pitemmittä puheitta hyppäsin rattaille lähteäkseni pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät