United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ennenkuin kukaan edes aikoikaan häntä estää, lensi hän tiehensä täyttä neliä, riippuen kuin säkki hevosen selässä, nenällään satulassa ja pitäen molemmin käsin satulannupista kiinni. Kiljunaa ja naurua kuului katselijain joukosta. Nyt se menee sinne, jonne sen kerta on mentävä! huusivat muutamat, sillä se usko oli yleinen, että kapteeni Gast oli lupautunut paholaiselle.
Mutta ennenkuin nousin satulaan, käskin toisia olemaan hiljaa alallaan, laskeuduin itse pitkälleni maantielle ja panin korvani maata vasten. Kuului kaukaista jyminää aivankuin maan alla olisi ollut joitakin voimia työssä. »Nyt kiireesti taipaleelle, sillä vihollinen lähenee täyttä neliä», sanoin minä ylös hypähtäen.
Tuuli oli asettunut ja aurinko paistoi lämpimästi ikkunasta. Oli aikaista, mutta perhe oli jo syönyt suurusta ja kaukana näkyvistä katoovat rattaat todistivat, että onneton Tommi jo kyyditsi omaisiaan kaupunkiin. Syötyämme oivallisen runsaan aamiaisen, jota Georg oli varustanut, nousimme satuloille ja ajoimme neliä tasangon yli.
Tupsupää ratsastaja vyöryi pitkänään hieditolla, ja säikähtänyt hevonen karkasi täyttä neliä läpi leirin. "Koirasi on kaatanut oikean otuksen, sen takaan", kuningas sanoi nubialaiselle, "ja minä vannon pyhän Yrjön kautta, että se on kymmenhaarainen hirvi! Mutta ota koirasi pois, se puree hänen muutoin kuoliaaksi".
Hän rientää pakoon: pehmeä hiekka takertuu upottavana hänen askeleihinsa. Hän kaatuu, katsahtaa taakseen, näkee kaukana rovion: tuli räiskähtelee, savu kohoaa korkeana patsaana. Hän jatkaa pakoaan. Miekka vyöllä ja täyttä neliä oli Gorvenalkin karauttanut ulos kaupungista: hänet olisi kuningas hyvin voinut poltattaa hänen herransa sijasta.
Ensimmäinen vasenta tiensyrjää ajavista rakuunoista käänsi kohdalle tultuaan yht'äkkiä hevosensa sinne. Toinen, joka näytti olevan joukon päällikkö, huusi hänelle jotakin, jota minä kuitenkaan en voinut ymmärtää, ja käänsi sitten hevosensa hänen peräänsä. Toiset kaksi rakuunaa jatkoivat täyttä neliä maantietä eteenpäin.
Muutamat ajurienkin kärryihin hyppäävät, istuvat kolme neljä sylikkäin ja neliä alas rantaan laskevat. Sillä hätä on ennättäessä rantaan ennenkuin laivat. Montako niitä sieltä tulees? Joko ne ovat missä asti? Kuule! Sano, tiedätkö? En minä jouda ... enkä minä tiedäkään! Kuusi kuuluu olevan ... jo huutavat! Jo huutavat! Jo huutavat! Joudutaan! Ei ole vielä kiirettä! Saaren takana ne vasta...
Luukkonen aikoi juuri antaa hyökkäysmerkkinsä, kun samassa alkoi kuulua sekavaa melua maantieltä, ja heti sen jälkeen nähtiin moniaiden noista odotetuista hevosista ilman kärryjä ja satuloita laukkaavan maakartanoa kohti, selässään muutamia seikkailijoistamme. Täyttä neliä heidän jäljessään tuli alun toistakymmentä kasakkaa.
Pysäytin heti huohottavan ratsuni ja sanoin Juholle: »Nyt he ovat varmasti ihan edessämme. On parasta, että me täältä takaapäin hyökkäämme täyttä neliä ajaen heidän niskaansa. Ensin laukaisemme muskettimme ja sitten käymme miekka kädessä heidän kimppuunsa, ennenkuin he ennättävät ampuma-aseitaan käyttää.» Tarkastimme nopeasti, olivatko muskettimme reilassa, ja kopistimme ruutia sankkipannuun.
Tuolla ne jo rientävät portista sisään. "Niin, ratsastustaito ja tosi taistelu ovat kaksi aivan eri asiaa. "Seuratkaa heitä, sutoseni! Ajakaa heitä takaa kaupunkiin saakka." He ajoivat Capraeta kohti, työnsivät pohjoisportin, jonka pakenevat olivat sulkeneet, mutta eivät lukinneet, auki ja laskivat täyttä neliä pitkää pääkatua myöten eteläportille, josta viimeiset gootit juuri katosivat.