United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kaiken tämän melun keskellä, sen välistä, sen takaa ja sen alta, kuului kaukaista jyminää, niinkuin ukkosen käydessä, mutta se ei kuitenkaan ollut ukkonen, sillä se ei tullut ylhäältä, vaan alhaalta, se näytti luikahtavan täräyksittäin maan lävitse. Minä nousin seisoalle, käärin ison kappani ympärilleni ja kiiruhdin äitini huoneesen.
Paljon oli sinä iltana heränneitä ollutkin koolla kuulemassa kaukaista Kalajoen saarnamiestä. Kun virren hyrinä kävi korviini, viritti se sillä kertaa kaikki entiset asiat muistiini.
Jalon sydämensä hairahtamattomalla vaistolla kosketti hän muistoni säveliä niin vienosti ja sointuisasti, ettei yksikään särissyt minussa; minä kuuntelin surullista, kaukaista soittoa enkä tahtonut väistyä mistään, mitä se herätti. Kuinka olisinkaan tahtonut, kun yhteydessä niitten kaikkien kanssa oli hän itse, tuo kallis olento, elämäni hyvä enkeli?
Jollei olisi kuulunut kaukaista kumeata kanuunanammuntaa, olisi ympärillämme vallinnut täydellinen 'rauha' ja 'hyvä tahto'. Lopulta kuulimme joululaulumme 'Merry Cristmas'in' sävelet ja nyt emme enää voineet pidättäytyä.
Tuulos: Usko onkin Jumalan armolahja, joka teillekin annetaan. Vieläkö häntä muistelette? Koski: Joskus niinkuin kaukaista ääntä. Tuulos: Entä isäänne? Tuulos: Mies parka! Koski: Sanokaas muuta! Mutta pääsee niillä edes helvettiin. Tuulos:
Sarkkisen kartanolla leikkimajan ja tytöt siellä. Näki kaikki heidät erikseen. Ja äänet, joita kuului kadulta, olivat kuin kaukaista iloa ja riemua, jota olisi halunnut kuulla lähempää ja nähdä. Hän katseli Sarkkisen tätiä kysyvästi ja täti tulikin lähelle, kumartuen kuuntelemaan. Hyvin hiljaa, aivan kuin varoen muita kuulemasta, sanoi Nanna: En minä tahdo kuolla.
Harvaan salamoi kirkkailla leimauksilla ja kuului kaukaista jyrinää. Matkalaisille tuli kiire ja alkoivat he ponnistaa voimiansa, että mahdollisesti ennättäisivät Vanhaankaupunkiin myllyn suojaan. Erinomaisen liukkaasti alkoivat he astua tuulen tupruttaessa tomua silmiin, vaan ei auttanut.
Mutta minä rakastin häntä; ja nyt sain siitäkin jonkun lohdutuksen, että epämääräisesti ajattelin jotakin kaukaista aikaa, jona kenenkään moittimatta voisin tunnustaa sen; jona kaikki nämät olisivat ohitse; jona minun sopisi sanoa: "Agnes, niin oli, kun palasin kotiin; ja nyt olen vanha enkä ole sen jälkeen koskaan ollut rakastuneena!" Agnesissa en kertaakaan huomannut mitään muutosta.
Oli kuin se ei olisi ollut todellisuutta, vaan jotain kaukaista, haaveellista satumaailmaa. Tuolla kivellä oli muinainen tietäjä kironnut kirkon, nostaen sen ylösalaisin maasta. Hänkin tahtoo nostaa sen maasta, ei ylösalaisin, vaan kohdalleen, ja panna sen alle uuden perustuksen.
Jos nyt joskus senlaista tapahtuu, mitä et itse saa selville, niin sano minulle hiljaa siitä, kyllä minä autan; mutta älä vaan miehesi päätä pyöritä, äiti on jo ilmankin liian paljon häntä hennostellut mutta kyllä hän tulee vakavammaksi; anna sinä vaan asiain mennä hiljaista menoaan ja luulottele itseäsi aina, että minä olen sinun sukuasi ja luonnollinen suojelijasi, ja niinhän olenkin, äitisi puolelta olen kaukaista sukua sinulle".