United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja mitä hän ajatteli äidistään, joka näinä pitkinä vuosina... Näin hän mietiskeli, ja sitten tuli muisto, tuo verinen, kauhea muisto... Poika oli myyty. Ei hänellä ollut mitään oikeutta häneen; hän oli antanut sen toiselle. Paholaiselle hän oli poikansa luovuttanut ... ei hän uskaltanut poikansa näkyviinkään mennä. Tätä hän mietti pitkät ajat.
Sen valtaviisauden olen oppinut teidän suustanne, Simo vaari, seisoessani teidän takananne, vati kädessä ja kuullellessani teidän iltapuhettanne pormestari Craigdallien kanssa". "Onpa kieli syystä sanottu vallattomaksi jäseneksi", ajatteli hanskuri. "Olenhan ma itse näyttänyt paholaiselle valkiaa, osoittaakseni hänelle tietä pahantekoon".
Siinä tuokiossa vilahti isännän päähän kirkkaus, vaikka hän jo oli luvannut itsensä paholaiselle, jos hän enää kirjettä mistään löytäisi. Kirje ei ole kadonnut, huudahti hän. No! sanoi d'Artagnan. Eipä olekkaan; se on teiltä otettu. Otettu! ja kuka on sen ottanut? Se eilinen herra. Hän kävi keittiössä, jossa teidän takkinne oli. Hän jäi sinne hetkiseksi yksin.
Tuuli kiljui vuoren huipuissa, mustat aallot tanssivat laineissa ja vaahdossa järvellä; ei kuulunut huutoa, eikä parkuntaa, mutta vene liikkui ja hyppeli aallolta toiselle, pääsi viimein maalle eräässä lahdessa ja pysähtyi. PAHOLAISELLE MY
Ajatukset, toinen toistaan hirmuisempi, risteilivät hänen päässään. Varsinkin alkoi häntä peloittaa, että paholaiselle oli annettu oikeus riistää omansa ennen aikaa siitä syystä, että hän, Gunhild, oli petosta ajatellut. Kaupunkiin oli siihen aikaan tullut nuori pappi, johon kansalla oli suurta luottamusta.
Anna taisteli saadakseen ääntä suustaan, mutta ei voinut sitä; hän likeni Bård'ia ja nykäisi häntä käsivarresta kuiskaten: "Mitä on tuo?" Silloin heräsi Bård kavahtaen ja remahti kammottavaan nauruun vastaten: "Minä olen paholaiselle luvattu".
"Syytön miksikäs hän sitte olisi lähtenyt Venäjälle?" "Ja vielä vannonut sielunsa paholaiselle", nauraa honotti Olkkolan isäntä. "Syytönhän peto taisi olla", selitti siltavouti Olkkolaiselle. "Tuossa näet eroittaa vielä selvästi K. G. N. ja ne merkitsevät Kalle Kustaa Nöyréniä, joka on nimismiehen nimi." "Olisikohan sitte Jaakkoa syyttä kiusattu", arveli muudan mies lapioonsa nojaten.
Näin tällä tavalla hän uneksi, ja sitten taas juohtui hänen mieleensä tuo veristynyt hirveä muisto... Poika on paholaiselle luvattu.
Luuletteko tosiaankin, että kapteeni on lupautunut paholaiselle? nauroi poika. Kuulkaapa, hyvä herraseni, sanoi matruusi jurosti, hän on nyt niin kauan ajanut tuota latinaa aivoihinsa, ettei usko enää Jumalaan eikä siihen toiseenkaan. Mutta yhden asian sanon hänelle: älköön opetettako vanhalle merimiehelle kompassia.
»Hyi!» sanoi Swart. »Se heittiö pitäisi hirttää lähimpään puuhun. Onhan se oikea roisto. Se tahtoo myydä itsensä paholaiselle saadakseen tyttöparan vietellyksi pauloihinsa.» »Frits», sanoi Kalle, »tämä on sama kappale kuin se, minkä me näimme Strelitzissä silloin kun meidän täytyi lähteä käpälämäkeen. Olkaa nyt varoillanne, sillä muutaman silmänräpäyksen kuluttua meidän täytyy lähteä pois!»