United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tietystikään ei siinä ollut mitään, mutta kuitenkin täytyi vaan silmiänsä siinä kohden pitää, ja pahalta olisi tuntunut, jos ne olisi pitänyt pois kääntää. Mitäpä niistä kääntäisi? Haaveksi häntä nyt kerran aikuinenkin mies. Tornikello löi harvakseen jossakin päin. "Yks kaks kolme ." Kauan sen ääni värisi ilmassa, mutta ei se lyönyt enää. Siis neljännestä vaille. Neljännestä vaille montako?
Pahimmilla pahantekijöillä on tavallisesti kaikissa oloissa erinomainen ruokahalu. Kehoitin Villeä jatkamaan kertomustaan. Tiesimme siis, missä vihollisemme oli. Ettei hän hevin heittäisi tämmöistä linnaa, ymmärsimme myös. Komisariuksen oli siis pakko ruveta tuumimaan todellista piirityssuunnitelmaa. Ennen kaikkea täytyi saada selvää, montako sisäänkäytävää oli kallion alle.
"Ro, mitä arvelette? oletteko milloinkaan nähneet paremmin järjestettyä leiriä, kuin tämä tässä? ... näöltään uljaampaa väkeä? ... rikkaampaa varastoa?" "Tosiaan, se on varsin kaunista. Montako miestä kaikkiansa?" "Kolme-kymmentä tuhatta, jotka herttua itse on Lothringistä tuonut.
Luokan parhaat matemaatikot olivat jo monta viikkoa ennen laskeneet, montako tuntia, minuuttia ja sekuntia on siihen, kun »päästään». Tulos kirjoitettiin taulun yläreunaan, mutta täytyi rehtorin käskystä siitä pyyhkiä, jolloin se siirtyi taulun takapuolelle, missä eli ja kehittyi päämääräänsä kohti. Joka päivä käytiin sitä siellä muuttamassa ja tarkistamassa.
"Sepä minusta onkin paha, että niitä niin paljon... Eihän tiedä montako kellokaan on", sanoi Sydänmaan Jussi. "Niin, mutta 'siprut' minusta owat huonot... Eihän noissa ole kuin suoria piiruja rinnan ja ristissä ... mikä noista selwän...?" säesti eräs tyttö siihen.
Kun saimme oluttuopit, sanoin minä toverilleni: »No nyt saat, Juho, näyttää, kelpaatko sinä muuhunkin kuin tupakkapurua jauhamaan ja rakuunahevosen kanssa kilpaa juoksemaan.» »Montako niitä olikaan?» kysyi Juho. »Kuusi, siis kolme miestä kohti. Mitäs arvelet?» »Niin kolmeko? Ajoinpa minä kerran talkootansseissa seitsemän ypäjäläistä yksinäni käpälämäkeen, kun olin parhaillaan nousuhumalassa.»
Saaliiksemme jäi rykmentin kirstu, kaikki heidän rensselinsä ja viittansa sekä muutamia hevoskuormia sekalaista tavaraa. Taistelupaikalta poistuessamme tapasimme pastori Oxeniuksen, joka kysyi minulta, montako miestä olin taistelussa menettänyt. Vastasin, etten yhtään ainutta.
"Minä huomaan", sanoi hän, "että olette alkaneet tehdä lähtöä täältä. Joutukaa vain, sillä ennen päivän nousua meidän täytyy olla matkalla." "Mitä tarkoitat, Heikki?" "Sitä vain, että yksi ruotsalainen on vielä hengissä. Jos hänellä on kumppaneita siellä, niin ne ovat pian ajamassa meitä takaa." "Yhden sanoit vielä olevan hengissä: montako heitä oli?"
Mutta jopa ehdin samaan päivälukuun Heinäkuuta, jolloin Aspelan ja minun huviretkestäni laskien täyttyy kolme vuotta. Ilma on sakea, sillä ulkona sataa joka vuosi ei voi samana päivänä olla kaunis ilma. Me istumme sisällä ja minä koetan juuri laskea taululla, montako kyynärää tulee matkaa Suomesta Amerikaan. Vaikea työ.
Kylän lapset kokoontuivat hämmästyneinä ja uteliaina korkealle niedokselle jättiläisen jäännösten luona ja tuumittelivat keskenään että montako lasta tuo lienee aikoinaan syönyt. Mutta kinokselle tuli myös muuan pieni tyttö suksineen ja sanoi: "ei, jäätehinen oli hyväluontoinen, ei jäätehinen lapsia syönyt, meidän tulee kirjoittaa hänelle hautakirjoitus."