United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näet nyt omilla silmilläs, minkä vahingon häijyys saa aikaan. Kyllä näen, sanoin minä, luvaten elää siivolla, ja Vierimän ukko taputti kädellänsä päätäni, lausuen: Oikein, Heikki; kun siivolla aina olet, niin kyllä sinusta mies tulee, jota olen aina toivonutkin. Nyt vasta huomasin kaivata yhtä joukostamme, nimittäin Loviisaa.
Päätäni pyörrytti, mutta vaikka olinkin liikutuksen vallassa ja hämilläni, oli se ajatus kuitenkin mielessäni, ettei hän saisi huomata, ei aavistaa, mitä sielussani liikkui. "'Brigitta, hän tarttui käteeni, 'luulen sinun tietävän ketä tarkoitan; Toivon saavani sinun suostumuksesi. "'Niin, niin, tietysti. En tietänyt itsekään mitä sanoin. "'Mutta hän ehkä mielestäsi on vielä liian nuori?
Minä luulen, että hänen omallatunnollaan on varmaankin kolme rikosta. Kuinka te olette vaalea!" Päätäni kivistää... Mitäs teille Herman ... vai mikä hänen nimensä onkaan ... on puhunut?...
Minä olin siitä niin varma kuin olisi hän kuiskannut minulle sen salaisuutena, ja jähmettyneessä mielessäni alkoi taas vilkkua pieni lämmin toivon säde. Vaan Toussac julmistui tästä sanatulvasta ja hän keskeytti sen kiroamalla. "Olen jo tarpeeksi kuullut", sanoi hän. "Tällaista lapsen leikkiä varten en pannut päätäni vaaraan lähtiessäni tänne.
Mutta se ei ole ollut mikään helppo tehtävä. Mihin vaan päätäni käänsin, tuntui siltä kuin Herra olisi katsellut minuun silmillä, jotka olivat salaman kaltaiset. Ei ollut sitä paikkaa mihin olisin voinut kätkeä syntistä sieluani, sillä silmät katselivat ihan läpitseni.
Kaikki oli niin kummallista ja suurenlaista meidän ympärillämme, ja minusta tuntui kuin honkien välistä olisi kuulunut valituksia ja huokauksia ja kaukaisia voivotuksia, joita ei juuri sopinut otaksua tuulen kautta syntyneeksi. Minua alkoi kammottaa, ja minä nostin viimein päätäni, katsoakseni, onko kukaan muu hereillä. Vastapäätä minua istui Eva.
Pian olimme niin lähellä toisiamme, ettemme enää voineet käyttää aseitamme, vaan taistelimme rinta rintaa vastaan. Säikähtyneet hevoset nousivat pystyyn ja peräytyivät nopeasti. Minä putosin kerran maahan ja näin raivokkaasti potkivia hevosen kavioita aivan lähellä päätäni.»
Olen nyt sinulle, tuntematon ystäväni, kertonut sekä ulkonaisista oloistani että sisäisestä kehityksestäni, nykyisyydestäni ja entisyydestäni, ja sinä olet minua ymmärtänyt, sen tiedän, paremmin kuin itsekään itseäni ymmärrän. Nyt en tahdo kirjoittaa enää. Olen niin väsynyt. Päätäni särkee ja vilunväreet karkaavat läpi ruumiin. Olenkohan vilustunut?
Trot, oletko sinä oppinut lujaksi ja itseesi luottavaksi?" "Minä toivon sitä, täti". "Mitä sinä pidät varmana?" kysyi miss Betsey. "Sitä, mitä sanoin, täti". "Miksi siis, lemmittyni", sanoi tätini, totisesti minua katsellen, "miksi sinä luulet, että minä mieluisammin istun tänä iltana tämän omaisuuteni päällä, kuin missään muualla?" Minä pudistin päätäni kykenemätönnä arvaamaan.
Mutta tähän hetkeen saakka olen kahdenvaiheinen, oliko se ylipäänsä viisainta vai naurettavinta, mitä voin tehdä. "Jos se olisi ollut joku muu, kuin sinä, Agnes", sanoin minä, kääntäen pois päätäni, "en olisi huolinut siitä puoleksikaan niin paljon. Mutta että se juuri satuit olemaan sinä, joka näit minut! Ensiksi minä melkein toivoin, että olisin kuollut".