United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !


Senkö vuoksi noita luita on vaivoin kasvatettu, että ihmiset niillä saisivat keiliä nakella? Minun luitani kivistää, kun sitä ajattelen. Ja lapio ja kirves vaan Ja mekko liinainen Ja hauta, johon lasketaan, On parhaiks moisellen. HAMLET. Tuossa on toinen. Miksi se ei ole saattanut olla jonkun lakimiehen?

Joko sinä rupeat vuodetta laittamaan? Minä menisin nukkumaan. Onko lapsi terveempi? On. Saanko minä aukaista akkunan? Täällä on niin kuumaa. Kyllä sinä tämän kuumuuden kestät. Päätäni kivistää. Tule varhemmin kotiin, äläkä juokse kapakoissa. Kyllä tämä oli ensimäinen ja viimeinen kerta, kun se tapahtui. Et sinä ainakaan minun luvallani sinne toistamiseen mene. En, isä! Soh!

Ainoa keino oli sanoa itsensä sairaaksi, päätä kivistää tai jotain sellaista. Niin ainakin sai olla häiritsemättä yksinäisyydessä, kunhan vaan ensi kysymykset olivat onnellisesti vastatut ja sivuutetut. Henrik meni puutarhasta ylös omaan huoneeseensa ja heittäytyi vuoteelleen välittämättä siitä mitä huomiota tämä herätti.

Tämä kivistää minua, tämä raastaa kuin kynsillä minun rintaani. Minä olen itse vetänyt tuon verkon umpeen; minä tunnen kyllä ne kovat, lujat solmut, minä tiedän, mitenkä tie on teljessä kaikelta uhka-yritykseltä, kaikelta juonelta. Minä tunnen itseni vangituksi yhtenä sinun ja kaikkein muitten kanssa. Valittaisinko minä, joll'en jo olisi koettanut kaikkea?

Sándor veikkomme täytyi nyt näyttää loppuun asti tätä itsensä murhaamiseksi keksittyä roolia, ja koko illallisen aikana jokaisesta ympäri-käyvästä ruokalajista sanoa, ettei "hän voi sitä syödä, sillä hänen päätänsä kivistää", vaikka hänen silmänsä olivat milt'ei puhjeta nälästä.

Mutta tämä muhku oli sisällä eikä pinnassa. Ja sitä alkoi särkeä ja kivistää paljon pahemmin kuin hartioille kasaantunutta; se pyrki puskemaan ulos, mutta ei päässyt. Sitä pakotti kuin jonkinlaista syöpää. Hän ei virkkanut mitään. Hän vain ähkäili itsekseen... Katseli salaa Nelmaa. Hän oli tehnyt Nelmalle pahaa. Niin, tuntui kuin hän olisi tehnyt jonkin rikoksen. Meni päiviä. Nelma toipui.

Prinsessa ei kestänyt sen kauemmin sulhasensa välinpitämättömyyttä; hän vaipui tuolin selkänojaa vasten syvästi huoaten, mikä kerrassaan palautti herttuan pilventakaisesta maailmastaan, ja saattoi neiti Hamelinen kysymään, voiko kuninkaallinen korkeus pahoin. »Päätäni alkoi äkkiä kivistää», virkkoi prinsessa yrittäen hymyillä; »mutta kyllä se kohta paranee

Anna alkoi puhetta, ilmasta vai mistä lienee ollut, ei sitä Maria oikein tajunnut. Vastasi hän siihen kumminkin parilla sanalla, huomasi itsekin, että ne olivat päin mäntyyn ja koetti korjata, mutta sotkeentui eikä huolinut enää selvitellä, vaan jätti kaiken sikseen. Anna nauroi. Kovinpa olitte nyt aatoksissanne. Minun niin kivistää päätäni, hän vastasi vaikka siinä ei ollut perää vähääkään.

Kyynelet kohosivat hänelle silmiin, mutta hänen äitinsä katsahti häneen vain yhtä kylmästi ja tyynesti kuin muulloinkin ja tavallisella tylyllä tavallaan sanoi: Mikä sinua vaivaa, Hanna? Voi, minun päätäni kivistää niin hirveästi ja koko ruumista pakottaa, vastasi Hanna.

'Taivaallinen ystäväsi voi tämänkin parhaaksesi kääntää', sanoi Rantalan emäntä. Tuleehan uskoa niin." Valva läksi hiljakseen kulkemaan kotia. Kerttu siellä vielä iloitsi häistä, jotka tulossa olivat, mutta Valva käski häntä toimittamaan illallista pöytään. "Päätäni kivistää, minä en jaksa syödä ollenkaan tänä iltana", sanoi Valva, "vaan menen kammariini."