United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Olen; minä kuulun nuorten miestemme lukuseuraan ja instituuttiin; ja kuin silloin saan kirjan käteeni, etenkin hyvästi kirjoitetun historian, en kaipaa muuta seuraa." "Ettekö milloinkaan ole nähnyt toista tyttöä, jota voisitte lempiä ja jonka kanssa voisitte mennä naimisiin?"
Ois sylitellä ja lempiä sun hyvä neitoa nuorta, sill' elon ilmoill' etp' ole kauan, vaan liki liikkuu kuolo jo kohdallas sekä salliman ankara valta. Nyt mua kuullos, sillä ma tuon sanan Zeulta, se tiedä! Syttynyt on viha taivaisten, yli muista hän itse närkästyy jo, kun laivain luo sinä riehuvin vimmoin Hektorin toit virumaan, et pois ole antanut lainkaan.
"Vanhaksi piiaksi tulen kaikessa tapauksessa", vastasi Charlotte hieman vaaleten. "Minä en milloinkaan mene halvemman säätyiselle miehelle, mutta noita hovinarreja en millään muotoa voi kärsiä. Enkä minä myöskään tahdo lempiä, minä en tahdo!
Emme me yhtyä voi, emme myös erota saata, lempiä emme, mut emme myöskään lemmestä laata, Tehnyt olen väärin ma sulle, siitä mun sydämeni murtui, tehnyt olet väärin sa mulle, siitä mun tunteeni turtui. Sultakin kuollut on herkin. Tiedän, se on oma syyni. Menneet on onnemme keväät, eess' ikitalvi on tyyni.
Kyyneleitä kimalsi hänen silmissänsä. "Saat olla kuka hyvänänsä", sanoi hän viimein ja katseli Aslakia hellästi, "sinä olet kuitenkin aina sama minun silmissäni". Aslak oli aivan hurmauntunut. "Puhutko totta, Liv! Jumala sua siitä siunatkoon. Ja nyt mun täytyy sanoa yksi asia vielä. Voisitko minua lempiä, Liv, lempiä niin palavasti kuin minä sinua lemmin?
Kun seppeleellään viittaa kunnia, Ma aattelin, ja uusin ihantein Ain' urhokasta vaara viehättää; Kun elon mahdit suuret selkeämmin Ja uhkeammin ilmestyvät hälle, Kas, silloin Maria, ku muut' ei taida Ja muut' ei tiedä myös kuin lempiä, Käy syrjempähän vaan. Oi, anna mulle Jok' soppi pieni rinnassasi jäädä, Ja autuas ma oon ja ylpeä! WERNER. Niin, oikeassa ootkin!
Ja koko tuo iloinen joukko, luutnantti etunenässä, riensivät sinne. Siellä istui John-parka suloisesti nukkuen ja näytti kaikelta muulta vaan ei kauniin näköiseltä. Alfhild'in täytyi vasten tahtoansakin verrata häntä luutnanttiin ja hän alkoi halveksia itseänsä siitä syystä, että hän koskaan oli voinut lempiä senlaista ihmistä.
Kello 3 menin laivarantaan ja etsein "Tähteä", niinkuin ne kolme kuningasta itäiseltä maalta. Kävin edestakasin satamalaiturin reunaa ja tarkastelin lähteviä laivoja, joilla kaikilla oli oma saattoväkensä. Mutta siellä oli vaan "Kainoja", "Neitiä", "Lempiä", "Sukkelia" ... ahaa, tuolla pilkistää "Tähti" toisen takaa. Niin, mutta meneppäs sinne! Siinä oli vesi välissä.
Oi, Suomeni hurmaavaa! Oi, ihanaa maata, mi meille on suotu! Sua täytyvi lempiä, rakastaa, Joka ainoan, jolle vain lie sydän luotu! Sun täytyy, oi, kaunehin, kallein maa, Joka rinnan leimuten rakastaa! KEV
ELMA. Senkaltaista jotain on tekeillä heidän välillänsä, sen olen huomannut, ja olenpa saanut jo isältäni joitakuita viittauksia sinnepäin. Salaisuudessa toki on tapahtuva kaikki. HANNA. Isäskö olis niin armoton? ELMA. Ehkä epäilyksen vimmassa. Mutta sano, taitaisitko lempiä Niiloa. En kysy tätä aatellen niinkuin tahtoisin häneen koskaan suostua; ei, vaikka olis hän Tykoa kauniimpi vielä.