United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !


POLONIUS. "Osaks hänet, mutta", Voit lisätä, "en tarkoin; vaan jos on hän Se, joksi luulen, on hän sangen hurja, Sen ja sen tapainen"; voit valhetella Hänestä, mitä tahdot, mut ei mitään, Mi loukkais kunniata, muista se; Vaan tuollaisia hurjan, huiman töitä, Jotk' ovat nuoruuden ja vapauden Tovereiks yleisesti tunnetut. REINHOLD. Kuin kortinlyönti?

Hovissa koetettiin minua kaikenlaisten juonien avulla kukistaa; monta kertaa olin perikatoni partaalla, mutta kuningatar Eleonoran suosio minut sentään aina pelasti. Etsin kunniata Turennen ja Condén lippujen alla; kunnian löysin, mutta en koskaan menestystä.

Ei vastaan ota heitä taivas, ettei vähenis kauneutensa, ei Inferno, ett'eivät syntiset sais kunniataMa hälle: »Mestari, mik' on se vaiva, mi heidät saa näin suureen vaikerrukseenHän vastasi: »Sen lyhyesti kerron. Ei heillä kuolon toivoa; ja elo sokea tää niin halpa heist' on, että muu kaikk' on heille kadehdittavata.

Hänen silmänsä säihkyivät ja puna nousi hänen poskillensa, niinkuin ainakin uljaan miehen, joka mietti kunniata tuottavaa tekoa, ja hän vastasi: »Vahva on linna ja tarkoin vartioitu; mutta urhoollisille miehille ei mikään ole mahdotonta.» »Vai olisi muka sinun kotimaassasi niitä, jotka tämmöiseen urhotekoon pystyisivätvirkkoi vanhus pilkallisesti.

Jaana oli oikeastaan pistäytynyt vain juomaan eteisen suuresta sammiosta. Mutta kauppiaan sanat kiinnittivät niin hänen mieltään, että hän jäi uteliaana jatkoa kuuntelemaan. Kauppias oli hänen mielestään todellakin oikeassa. Maailma oli tehty susia eikä ihmisiä varten. Ihmisellä oli siinä kunniata niin paljon koin ihminen kunniata otti. Mitä jos hänkin, Jaana, puraisisi luontonsa kerran?

POLONIUS. Niin, tai juominen, Miekkailu, kiroominen, riidanhimo, Huoraaminen: niin pitkälle voit mennä. REINHOLD. Se loukkais kunniata, hyvä herra. POLONIUS. Ei suinkaan, kun vaan moitteitasi höystät.

Hän mulle: »Maine, joka maailmassa soi heistä vielä, hankkinut on heille tään armon taivahaisen ynnä avunSamassa kuulin äänen kaikuvaksi: »Suur' Runoniekka, sulle kunniata! taas varjos palajaa, mi poissa oliKun vaiennut ol' ääni, neljän näin ma vastaamme varjon ylvään kiirehtävän, ei riemu eikä murhe muodossansa.

Tämän yhteydessä muistelen muuanta hautakirjoitusta erään talonpojan haudalla Kebassa, mikä oli näin kuuluva: "Tässä lepää Joktan suuri, kolmenkymmenen lapsen isä, aikansa sankari." Kuitenkin on tässä huomattava, ettei tämmöistä kunniata saavutettu ainoasti lapsia siittämällä, vaan ne piti myös hyvin kasvatettaman.

Kun hän vielä oli hento lapsi ja kohtuni ainoa hedelmä, kun hän nuoruudellaan ja kauneudellaan käänsi puoleensa kaikkien silmät, kun hänen äitinsä ei olisi ainoaksi hetkeksikään luopunut häntä katselemasta, vaikkapa sitä itse kuninkaat olisivat päiväkaudet rukoilleet, jo silloin kun ajattelin miten sellaista olentoa kunnia kaunistaisi ja että hän, jos maine ei häntä elähyttäisi, ei olisi parempi kuvaa, joka seinässä riippuu, jo silloin mielelläni annoin hänen etsiä vaaroja, joissa kunniata oli tarjona.

Isän suureksi mielipahaksi pieni Aristoteles ei suinkaan tehnyt nimellensä kunniata. Hän oli hyväntapainen, rakastettava lapsi, ruumiiltansa ja sielultaan äitinsä muotoinen, mutta isän terävää päätä ja tajua puuttui hän vallan. Monia vieraita kieliä ja taitoja, joita tavattoman varhain ruvettiin hänelle opettamaan, ei myöskään voinut tajuta.