United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja mies, joka tahtoi mullistaa maan kaiken juuriltansa, hän äkkiä seisoo ja hämmästyy: On poissa valtio, kansa, poissa toimi ja työ, ei kenkään myö, ei kenkään osta. On maailman Näin laulaja lauleli hiljakseen, käden tervehdyksehen tarjos. Mut Tellervo selin hän seisoi vaan ja hän kädellä silmänsä varjos. hiljainen. Humu honkien. Ja sitten muuta ma muista en.

Sen kylmä silmä veren jähmettää; Kivettää ihmisen se miltei vois. Meduusan tunnethan? No riennä pois! FAUST. Ah totta! Nuo on silmät jotka Tuoni varjos, Joit' ei oo hellä käsi sulkenut! Tuo rinta on, jon Gretchen mulle tarjos, Ja tuossa helmass' oon ma uinaillut. MEFISTOFELES. Pyh! pelkkä taika vaan, mi lumoo silmät sulta! Jokaisen mielest' tuo on oma kulta. FAUST. Mi tuska, ah! ja mikä riemu!

Ken kalpeni Parnasson lehtoloissa, syvältä niin sen lähtehistä juoden, ett' ei ois heikko henkensä, jos tahtoo kuvata sellaisena sun kuin olit, kun varjos soitollaan sua tarhat Taivaan ja kun sa ilmi alta hunnun astuit! Kahdesneljättä laulu Niin oli kiihkeät vuosikymmenien janoa silmäni nyt sammuttamaan, muut että turtuneet ol' aistit kaikki.

Niin, siellä istui Aino pianon ääressä ja lauloi juuri kuin hänelle: "Ma ikkunassain näen sun, Oi armas ystäväni mun, Ja varjos mulle tuttu on, Vaan sisään pääst' on mahdoton." Ylioppilas hypähti alas penkiltä. "Näkiköhän hän nyt todellakin minut?" sanoi hän itsekseen, "hm enpä minä suinkaan olekaan hänen 'armas ystävänsä', mutta sisään täytyy minun päästä!"

Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on. Ei hän salli sinun jalkais horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee. Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos sinun oikealla kädelläs, ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä. Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta; Hän kätkeköön sinun sielus! Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises nyt ja ijankailkiseen!"

Hän mulle: »Maine, joka maailmassa soi heistä vielä, hankkinut on heille tään armon taivahaisen ynnä avunSamassa kuulin äänen kaikuvaksi: »Suur' Runoniekka, sulle kunniata! taas varjos palajaa, mi poissa oliKun vaiennut ol' ääni, neljän näin ma vastaamme varjon ylvään kiirehtävän, ei riemu eikä murhe muodossansa.

Puiden tyvet sillä puita ne itse asiassa olivatkin pistettiin liejuun ruuhten eteen, jossa vesi oli jokseenkin matalaa, ja kymmenen minuutin kuluessa oli viheriöitsevä varjos kohonnut heidän ja sen puolen välille, mistä vaara uhkasi.

Maria lähenee vasenpuolista ovea, mutta seisahtaa hetkeksi ja katselee taaksensa luutnantti Werneriä, joka seisoo syviin ajatuksiin vaipuneena. Kymmenes Kohtaus. Luutnantti Werner. Maria. MARIA, lähenee taas Werneriä. Oi, Gustav kallis! Anna kerta vielä Mun korvahani lempi-äänes soida, Ett' sydän autuaana sykkis taas! On aikaa sitte kun sun viimen näin, Ja muotos kyyneleet ja varjos multa.

Mut Nabot kuninkaan On köyhä alamainen, Perintöosanaan On viinitarha vainen, Siin' yötä päivää uurastaa, Palvellen Herraa Jehovaa. Komeutta palatsin Se viinitarha varjos, Hopeaa, kultaakin Kuningas siitä tarjos, Mut isäin perintöä pois Ei Nabot kultaan vaihtaa vois. Maa kallis isien On kallis hänellenki, Ennenkuin antais sen, Niin menköön vaikka henki.

Inka-muori itkien nousi, varjos vielä kädellään, katsoi kautta saaren pään: sinne, sinne venho se sousi. Levoton on virta ja vierivä laine, meri yksin suuri ja meri ihanainen. Nuku virta helmassa meren. Tuuli se kulkee ja lentävi lehti. Onnellinen on se, ken laaksohon ehti. Nuku lehti helmassa laakson. Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.