United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yrjö Washington on niitä harvoja ihmiskunnan sankareita, joiden maine ja muisto on säilynyt täydellisesti puhtaana, joista historia ei tiedä näyttää vähintäkään tahrapilkkua.
Kuin kevään riemu yllättää se rinnan ja sitoo sielun kahlein salaisin. Saa siitä maksaa kalliin veren hinnan ja sielun iloks on se kuitenkin. »Kuin aalto mereen, maine unhoon vaipuu on pysyvämpi rinnan luomiskaipuu. Kuin luonnon ihme, joka kevään tuo, se saapuu kerran joka polven luo.
vihaava on sua hyväin töittes tähden; ja syystä, sill' ei viikunoitten sulo sovellu karun korpimetsän keskeen. Sokeuden maine maailmass' on heillä, he ovat heimo kade, ahnas, korska; sa heidän tavoistansa puhdistuos! Niin suuren kunnian suo Taivas sulle, molemmat että puolueet sua isoo, mut loitos jääpi raavaan suusta ruoho.
Innostuneen kannattajan sai "lordi-apostoli", joksi ruhtinas Meshtsherski häntä eräässä ivallisessa romaanissaan sanoi, muutamasta hienosta, rikkaasta kaartinupseerista, kreivi Pashkovista, jolla oli pääkaupungin ensimmäisen valssintanssijan maine.
Jauri, kaihon kannelniekka suree sydämensä paulaa, maita matkaa, uupuu, vaipuu, murtuneena, hapsin harmain yhä lemmestänsä laulaa: »Niin kauan on arvoa, ah, elämällä, kuin kaunis on Heljä maan pinnalla tällä! Tule syliini mun, sa varjo kaunihin kadotetun!» Vyöryy valon jumalasta saapuvasta ylhä maine. Ikävöipi Iki-Heljää, ihannetta ihmismuodon laulu niinkuin meren laine.
"Ette suinkaan, sillä minulla ei ole mitään muuta sanottavaa. Me tiedämme, ettei Hugh eläissänsä tätä hyvää nimeä häväissyt, ja me olemme varmaan vakuutetut siitä, ettei hän kuollessaankaan sitä tehnyt. Ja nyt tämä maine on minulle uskottu. Siinä kaikki." "Hyvin lausuttu!" huudahti kapteeni. "Hyvin lausuttu, nuori mies!
"No, minä luulen, että lintuseni saapi tänä iltana sellaisen voittoisan tunnin," sanoi Voltaire, "ja ett'ei se tunti maksa vuotta hänelle, vaan tekee hänet kuolemattomaksi. Sillä maine se on, joka ihmisen kuolemattomaksi tekee." "Ja niin on se Voltaire, joka minulle kuolemattomuuden lahjoittaa," sanoi Klairon loistavilla kasvoilla. "Hyvät herrat!
Ja maine! voi, turhaa on koettaa sitä henkiin herättää Maratonin kentällä ja Termopylaessa.» »Sydämesi ei hyväksy, mitä sinä puhut», egyptiläinen virkkoi, »ja ensi yön iloissa sinä muistat enemmän Laenaa kuin Laisia. Näkemiin.» Tämän sanottuaan hän kietoi vaipan ympärilleen ja lähti hitain askelin pois.
"Jonkun aikaa elettyäni tässä vieraassa maassa, heräsi koti-ikävä minussa. Eräs laiva oli juuri lähdössä kotimaahani, ja minä sanoin jäähyväiset kuninkaalle ja läksin matkaan. Hän lähetti minun mukanani kallisarvoisia lahjoja kalifilleni, Harun Arrashidille, jonka maine oli levinnyt tänne saakka, ja käski minun viedä perille hänen terveisensä.
»Voi teitä, kevätpuistot, te armaat, ihanat! Te nähkää vainaan kasvot, nää kalmankalpeat: Noin kuolkaa pois, noin kuiviin, te lähteet, vuotakaa, maat, tyhjiks, autioiksi vain jääkää aikain taa! »Ja voi sua, murhamiesi! Sa kirous laulajain! Veristen voittois maine se turha olkoon vain! Sun nimes jääköön unhoon, yön ikiuumentoon; kuin viime henkäykses, sun muistos haipukoon!»