United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ajatellessamme että hän, moninaisia esteitä ja vastoinkäymisiä vastaan sotiessa ja tärkiäin viivyttämättömäin virka-töidensäkin välillä säilytti halun ja rakkauden äidin kieleen puhtaana ja palavana ja että hänen kanteleellansa oli heliä ääni ja soittajalla silmä selkiä jo silläkin ajalla, kuin sormet melkein lakkaamata olivat väsyttävissä virka-töissä kiini ja on taivas sangen tymperä, niin lieneekin meillä syy toivoa häneltä Suomen kielelle uutta ja runsasta vuoden tuloa nyt, kuin ei viran vaivat ja väsytykset enä kiellä häntä Wäinämöisen kanteletta ylen-aikaa käsivarrella kantelemasta, eikä elämän murheet estele häntä, sormet soittokielillä, yhä ylös kirkkauteen katselemasta, josta valo alas-vaipuu soittajankin sieluun selittämään hänelle oman sydämensä tuskin aavistettua syvyyttä, ja nimeilemään nimettömiä ja sanoihin solmeilemaan tuolta ylhäältä tuotettuja ihmet-ilmestyksiä, vähemmin näkeville kuolevaisuuden matkakumppanille loisteeksi liikunnoillansa.
Tässä kohden täytyi äidin olla tunteilleen armottomampi ja toimittaa sovintotuomarin ja postin virkaa tytön ja isän välillä. Tätä toista väliaikaa antoi Malinen kulua pitemmältä, että ennättää parata, jos se on vähän kipeä, ja että tuosta mieheläänmenosta ennättäisi johonkin selvyyteen tulla. Oli keskipäivä, kun hän tuli työpaikkoja katselemasta kamariin, jossa emäntä oli yksinään.
Ja kun herkesi katselemasta, niin itkeä piti vielä vähäisen. Sitä hän oli tekemässä, kun Jahvikin tuli unisena ja janoisena hakemaan juomaa itselleen. Etköhän vain ollut itkemässä, siltäpä minusta näyttää, sanoi hän. Johan nyt ollaan joutavissa! Anna olla minun, elä tule. Ei mutta, mikä sinulle on tullut? Ei mitään, mutta minun pitää päästä kotiin. Poisko lähdet? Elä, velikulta, tuota aio.
Joskus hän tapasi tytön istumassa korkealla puussa, vanhassa sypressissä, joka oli kaikkein kookkaimpia mainio piilo- ja tähystyspaikka ja jota hän nimitti Robinsonin puuksi, kertoen Marialle tästä kuuluisasta erakosta ja hänen saarestaan. Maria kuunteli hartaasti, istuen yhä puun latvassa. Eikä luisunut sieltä maahan, ennenkuin Adelsvärd oli poistunut häntä katselemasta.
Ainoastaan salaa uskalsi hän silloin tällöin katsahtaa häneen, joka oli kaikkien hänen ajatuksiensa ja toiveittensa esine. Hän katsoa tuijotti vaan eteensä lautaselle eikä maistanut muruakaan miten se olisikaan ollut hänelle mahdollista! Reinhold sitä vastoin ei ollenkaan lakannut säihkyvin, säteilevin silmin katselemasta suloista neitoa.
Pitkät, mustat ripset niitä varjostivat. Katse oli syvä, hiukan haaveileva; siinä somasti kuvastui hienojen tunteiden pienimmätkin väreet ja vaihtelut. Hänen silmissään oli aina sielua ja eloisuutta. Ei niitä koskaan tavannut uupuneina tai lamassa, niinkuin minun ja muiden tyttöjen usein olivat. Senpä vuoksi ei häntä väsynytkään katselemasta ja ihailemasta. Ja toden totta, kaunis hän oli!
Vasemmalla kädellään hän tuki Ionea, oikeataan hän piti uhaten koholla ja siinä välkkyi stilus, joka oli ollut hänen aseensa arenalla ja jonka onneksi oli ottanut mukaansa, hänen otsansa oli rypyssä, huulet yhdessä, hänen piirteistään kuvastui aivankuin taian kautta inhimillisten intohimojen synnyttämä viha ja uhka. Arbakes kääntyi vuorta katselemasta, ja hänen katseensa osui Glaukukseen!
Tätä koivun ja lähteen ihastuttavaa suloleikkiä näkivät hyvät enkelitkin, jotka tuolla ylhäällä paratiisissa sinisen esiripun takana asuskelivat, eivätkä saattaneet väsyä katselemasta, kuinka lähde ja koivu toisiansa rakastivat.
Hän on laittanut itselleen sinisen väljän merimiespuvun, ja päässä hänellä on pyöreä matruusilakki, jonka silkkiset nauhat hulmuavat suorina tuulessa. Valkeata peräpurjetta vastaan, johon aurinko häikäisevästi paistaa, on musta tukka ja tuo hieno puhdas profiili, jota en väsy katselemasta. Tuulee vinhasti.
Sen ajan vuorelaiset olivat tosin paljoa herkemmät tarinoille ja lauluille kuin heidän alankolaisnaapurinsa, mutta sekään ei ollut Menteithin mielestä riittävä selitys siihen, että ukko aivan hämillänsä käänsi pois silmänsä laulajaa katselemasta, ikäänkuin ei olisi tahtonut sallia niiden kovin kauan viipyä näin ihastuttavassa esineessä.