United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos aseunnun vaikka kuinka ma, En pysähtymään saa aurinkoa, Ja vanhaa kulkua ainiaan Täällä kuljetaan alusta loppuun vaan: Herrat, palveljat päivä päivältä, Pukee päällens ja riisuvat päältänsä, Oli joku vaikk' kuinka oiva ja suur, Hän syö, juo, nukkuu kuin halvat juur. Siis aina oon reipas ja huoleton; Ken minua seuraa, hän viisas on! Aate vankka ytimes, Vilkas käänne päättehes. Kieli.
Näät, itsensä hän palkasta Möi valheen käytäntöön, Siis tuomitkaatte armotta Guilbert du Mont de Meune!» Rukoushuoneessa. »Voi! Kuolema on synnin seurausta, On syntins' suur', on tarvis rukousta, Tuo meidän veli raukka Andersson, On langennut, hän mailman lapsi on». Vaeltaissamm' synnin teitä Herra laupias armahda meitä!
Kun kera teuraan siinä te kumpikin hääräelitte, portti me aukaistiin; kovin hämmästyinpä Akhilleus riensi ja istumahan kädest' ottaen vei katon alle, kestiten vierainaan, kuten ainakin, anteliaasti. Mutta kun kyllältään oli ruokaa saatu ja juomaa, toimeni julki jo toin, kera seuraamaan kehotellen. Intopa suur' oli teillä, ja mont' isät neuvoa antoi.
Suur', ihana Firenze on, mut aarteet sen runsaimmatkaan eivät arvollaan Ferraran jalokiviä voi voittaa. Firenzen kaupungiksi kansa sai, Ferraran suuruuden loi ruhtinaat. PRINSESSA. Viel' enemmän ne kunnon ihmiset, joit' onnensattuma toi yhteistyöhön. LEONORA. Mi sattumalta yhtyi, hajoo pian. Mut itsehensä jalo ihminen voi jalot kiinnittää, kuin teette te.
Ja halki noiden valomerten paistoi olento valoisa ja häikäisevä, niin ettei sietää sitä voinut silmä. Beatrice, ah, sa opas armas, kallis!... Hän virkkoi: »Voima, joka voittaa sinut, niin suur' on ettei sitä suista mikään. Tass' on se viisaus, täss' on se mahti, mi ladut laittoi väliin maan ja Taivaan, joit' ennen toivottiin niin kauan turhaan.»
Keväästä aikaisesta lyhyt kesä. BUCKINGHAM. Paraiksi ihan tulee Yorkin herttua. PRINSSI. No, Richard York! Kuink' arvo veljyt jaksaa? YORK. Hyvin, majesteetti; se nyt nimenne. PRINSSI. Niin, veli, mulle suruksi ja sulle. Sen nimen omaaja vastikään kuoli, Ja siitä halventui sen suuruus paljon. GLOSTER. Mitenkä voitte, jalo lanko York? YORK. Suur' kiitos, setä hyvä.
Hän mulle: »Ken siis sinut tänne saattoi, kun palata sa alas aiot sinne?» Ja minä: »Hän, mi vait on vierelläni. Elävä olen, siksi virka, sielu valittu, tahdotko, ma että eestäs maan päällä jotain kuolevaista toimin.» Hän vastas: »Oh, tää kuulla on niin uutta! Se suur' on merkki Luojan rakkaudesta sua kohtaan; rukoile mun eestäin joskus.
Mut Suomen ja Puolan jos sortuvi työ, myös Europan saartavi orjuuden yö. Sa suur' olet Puola! Me pieniä liemme. Mut maamme, mut maineemme, murheemme, tiemme, jos yhdessä ei elon myrskyissä käy, pian Suomea pientä, Suur-Puolaa ei näy. Meit' uhkaa Moskova! Kerranko juotti sota-orheja tuo, joka tuskaa vain tuotti verivirroilla Suomen ja Puolankin maan, vaikk' kumpikin vaati vain vapauttaan?
FAUST. Erämaissa sielu uutta voimaa saa. Vaan sit' et sie voi koskaan aavistaa; Sä muuten siksi pirullinen oisit, Ett' onneain sa kadehdella voisit. MEFISTOFELES. Yön usviss' ylängöillä maata Voi riemu suur', jot, arvata en saata!
Noin ihanaa Hän ei saa kuolla hirttokuolemaa. AARON. Jos perkeleit' on, perkel olla mielin Ja palavassa ikituless' elää, Jos sun vain seuraks saisin helvettiin Ja myrkkykielin kiduttaa sua saisin. LUCIUS. Jo riittää tuo; suu hältä tukkikaa! GOOTTI. Suur' Lucius, viesti Roomasta on tuolla Ja pyytää päästä teidän pateillenne. LUCIUS. Sisähän tulkoon! Mitä Roomast' uutta?