United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !


Lukuisat virrat virtailevat Venäjän tasangoita. Itämereen laskee Neva. Sen rannalla, aukealla ja hetteisellä seudulla on valtakunnan nykyinen pääkaupunki Pietari putkisuorine katuineen, muhkeine palatseineen ja komeine kirkkoineen. Pietarin Moskovaan, Venäjän vanhaan pääkaupunkiin, yhdistää erinomaisen hyvä tie. Moskova on rakennettu kunnaille; sen ympärystä on viisi peninkulmaa.

Kirjava liike kaduilla, itämaalainen koreus ja lännen raitis viljelys tämä kaikki tekee omituisen vaikutuksen. Joka askeleella tapaa uutta ihmeteltävää. Moskova on Venäläisen mielestä nimi, johon hänen maansa pyhimmät muistot yhtyvät, se on sitäpaitse uudenaikaisen Pietarin vastakohta, oikean, vääristelemättömän venäläisyyden edustaja.

Ja itse todellisuudessa Moskova onkin Venäjän kansallisen elämän keskusta. Moskova on Venäläisten pyhä kaupunki, venäläis-kreikkalaisen kirkon Rooma, kellojen-soiton ja luostarien kaupunki. Se on vielä rikkauden, aatelien ja kauppiasten kaupunki, sekä kotomaisen kaupan pääpesä. Moskova on viimeiseksi vielä Venäjän valtakunnan vanha, Pietari suuren aikain edellinen pääkaupunki.

Heti asemalle saavuttuamme tilasimme issikan, joutuaksemme niin pian kuin mahdollista katselemaan kaupunkia, josta olimme kuulleet niin paljon puhuttavan. Meille oli sanottu: "Ken mielii vähänkin oppia tuntemaan Venäjätä, hänen täytyy nähdä Moskova." Etenkin käytimme nämät kolme tuntia tuon kuuluisan Kremlin näkemiseen.

Jälkimmäinen omituisuus on aina voitolla ja antaa sen vaikutuksen kuin se olisi heille itselleen rakasta ja kuin he olisivat siitä itsetietoiset ja ylpeät, tästä omasta kuosistaan. Tämä kaupunki se on sen jättiläisen pää, jonka sydän on tuo kuuluisa metropoli Moskova ja josta se ylläpitonsa imee.

Yhtenä yönä on Pietari, Venäjän pää, ja Moskova, Venäjän sydän, teidän terveydeksenne kaatanut kurkkuunsa muutamia miljoonia! Kuuletteko te sen, te raajarikot ja sairaat, joilta sota on ryöstänyt kädet ja jalat, terveyden ja elämänhalun? Te köyhät, väistykää syrjään; tehkää tilaa, rehellinen väki, niille konnille, jotka varastavat miljoonia!"

Meillä ei kuitenkaan ollut aikaa kauan viipyä tässä temppelissä, sillä aika alkoi käydä tiukalle. Kello oli hetkisen kuluttua 1/2 12, ja meidän oli joutuminen junalle, jonka oli määrä klo 12 lähteä Kieviin ja Odessaan. Moskova sivumennen mainitakseni ei tehnytkään meihin erittäin suurenmoista vaikutusta, kun Pietarin kaupungin loisto ja komeus oli vielä tuoreessa muistossa.

Ajatuksemme lentävät tuon tuostakin kotihimme, omaistemme luo, joista useat viikot olemme olleet erotettuina. Mutta jopa lähenee Suomen mantereen ranta. Saarien välitse näemme Turun tuomiokirkon tornin kohoavan korkeuteen. Terve sinulle, vanha Turku, sekä sinulle, ylevä kirkko ja kallis muisto Suomen menneiltä vuosisadoilta! Moskova ja Kreml.

Erikin suureksi suruksi näytti Helena katsovan nykyistä olopaikkaa ainoastaan väliaikaiseksi, ikään kuin levähdys- tai leiripaikaksi matkalla jonkin suuren pyrinnön perille. Mikä se kaivattu paikka oli, Pietariko vai Moskova, sitä hän ei tiennyt itsekään; vaan että hän täällä kuvernöörin kaupungissa oli ainoastaan "matkustavainen", se hänellä oli aivan selvillä.

Mut Suomen ja Puolan jos sortuvi työ, myös Europan saartavi orjuuden . Sa suur' olet Puola! Me pieniä liemme. Mut maamme, mut maineemme, murheemme, tiemme, jos yhdessä ei elon myrskyissä käy, pian Suomea pientä, Suur-Puolaa ei näy. Meit' uhkaa Moskova! Kerranko juotti sota-orheja tuo, joka tuskaa vain tuotti verivirroilla Suomen ja Puolankin maan, vaikk' kumpikin vaati vain vapauttaan?