United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jos te, herra Silas, välttämättä tahdotte laskea leikkiä", sanoi hän tyynesti ja vakavalla äänellä, "niin olkaa niin hyvä ja laskekaa leikkiä jostakin muusta aineesta. Te, herra, olette aivan väärässä siinä, mitä luulette tapahtuneen nuoren neitosen ja minun välillä". Silas kääntyi poispäin ja puhui ivallisella äänellä noille kolmelle työmiehelle. "Kuuletteko, pojat, häntä?
Minä vapautan teidät tuosta velvollisuudesta minä en rakasta kuningasta, en tule koskaan hänen omakseen kuuletteko: en koskaan! Ja tuo kiihoittunut tyttö katseli taaskin pelastajaansa hehkuvin silmin, joissa kuvastui kokonainen maailma intohimoja yhteen ainoaan kysymykseen keskitettyinä.
Grimaud on palvellut ylhäisissä paikoissa, eikä hän siis ole ruvennut semmoisiin tapoihin kuin minä; hän on juonut vaan tynnöreistä; malttakaas, minä luulen hänen unhottaneen panna tynnörintapin kiini. Kuuletteko kuinka siellä lorisee! D'Artagnan purskahti nauruun, joka muutti isännän vilunväristyksen kuumaksi poltteeksi.
"Ei, ei! Kuuletteko mummo: "Ja jos tulet mulle sä morsioksi, Niin onnesi löydät; sa kultaa Saat vaatteiks', helmiä ruunuksi, Sua joutsenet valkeat soutaa.
Kuuletteko, arkusta kuuluu selvää piipitystä, väitti Asp, runoilija, jolla oli vilkas mielikuvitus. Eikö totta, ne ovat kananpojan ääniä, täydensi Pekuri, laulunopettaja. Seisokaa tässä ympärillä kun avaan kannen, että otatte vastaan, jos ne lähtevät ulos hyppimään, neuvoi Timonen, tirehtöri. Henkeä pidätellen odotettiin kannen avaamista. Se narahti, kohosi vitkalleen ylös.
Tuhat tulimmaista, ihminen; sanonhan minä teille että kaikki on hyvin. Joutukaa sisään! kuuletteko tuota pientä laulajaa! Henrik meni sisään kamariin, lankesi polvilleen Ellenin vuoteen viereen ja suuteli hänen kättänsä. Ellen hymyili ja käski Tiinan näyttää Henrikille hänen poikansa. Henrik kumartui lapsen yli ja kyyneleensä putoelivat sen päälle.
Hän oli siellä, nojaten Villon'iin; hän seisoi telttansa kynnyksellä; hänen kalpeat kasvonsa loistivat ilosta ja innosta. Näyttäen vuorottain järveä ja noita puiden oksissa rippuvia ruumiita, hän jatkoi: "Kuuletteko heidän huutavan: Granson! Granson!... He tietävät jo kaikki ... he tulevat marttiiroja kostamaan ... tuolla he ovat! ... tuolla he ovat!
Ei kukaan ole koskaan uskaltanut minulle semmoista sanoa, ei kukaan! Minä pyydän vaan, ettet huutaisi Alina, sanoi Johannes, sinähän herätät heidät. Mutta mamma sanoi kiihoittuneella ja omituisen kylmällä äänellä, jommoista Henrik ei ollut vielä koskaan kuullut: Ja jos ei kukaan ole tähän asti uskaltanut, niin hyvä on että vihdoin joku uskaltaa. Minä kiellän sen, kuuletteko minä kiellän!
Siinä ensimäinen niitä totuuden ilmestymismuotoja, joita muutamat nimittävät totuudeksi." "Menkäämme lähemmäs. Kuuletteko laulun, joka sointui niin kauniisti yhteen suurten puitten lehvien kanssa?
Nyt kuului seinän takaa kirouksia, seinää vastaan rymyytettiin jotakin, kahleet kalisivat, kiljuttiin ja huudettiin. Jotakuta lyötiin, joku huusi vartijoita apuun. Kuuletteko mitä eläimiä ne ovat! Mitä yhteyttä voi olla heidän ja meidän välillämme? sanoi Novodvorof rauhallisesti.