United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katso, tässä on Osiriin arvotuksellinen tarina hän kuolee, hänet haudataan ja suurenmoista kutsumusta täyttääkseen hän nousee kuolleista. Näissä kertomuksissa me voimme nähdä esitettynä allegorian luonnon toiminnoista ja tähtitaivaan kiertokulusta. Mutta tuntematta tätä allegoriaa, ymmärtämättä sen merkkejä useat herkkäuskoiset kansat ovat niistä saaneet aiheen monenlaisiin uskontoihin.
Ja kuinka hänestä on tehty pilaa ja häntä moitittu, minä itse en suinkaan vähimmin! Mutta nyt pyydän minä häneltä sitä anteeksi, se on lopultakin kaunista ja suurenmoista tuo ainainen lasten synnyttäminen maailmaan, tyynesti ja ylpeästi.
Se on suurenmoista! Luulen, etten voi nukkuakaan, ennenkuin olen sen nähnyt. Sanovat sen kiljuvan kerrassaan mainiosti.» »Tyttö parka!» Medon virkkoi surullisesti ja miltei ivallisesti.
Siihen olisi tarpeen tarkempi tutustuminen kaupunkiin, kuin minulla on. Kaikkialla näkyy, sieltä korkealta katsellen, myöskin ihmiskihermiä, jotka mitä kummallisimmissa puvuissa lakkaamatta ovat liikkeessä. Kaikki näyttää levottomasti aaltoilevalta mereltä. Tornista katsellen vasta oikein osataan myöskin arvostella tälle kaupungille suodun, ihmeellisen ihanan aseman suurenmoista kauneutta.
Maltahan nyt muistuu mieleeni, että voisimme paeta Mäntsälän puolelle. Sinun tulee jollakin sukkelalla tavalla huomauttaa siitä vihollisille ja toimittaa niin, että he lähettävät sotaväkeä meidän selkämme taa ja jos mahdollista joka taholta kiertävät meidät. Joka taholta, kuuletko, oo, se olisi suurenmoista se!
KUNINGATAR. Minäkö menisin teille vaimoksi, eräälle aatelismiehistäni, Bothwell'in jarlille ha, ha, ha! En, en nauranutkaan! Teidän hengessänne ja tahdossanne on jotain suurenmoista, joka välistä minua viehättää, mutta välistä taas, niin nyt, tuommoisena, kuin tuossa seisotte minä pelkään teitä, pelkään teitä enemmän kuin kaikkia lordeja yhdessä! BOTHWELL. Teillä on siis syytä siihen.
He kulkivat metsäpolkua pitkin alas alppijärvelle ja seurasivat sitte tietä, joka kiersi järven rantaa. Matkalla kääntyi puhe Sveitsin, Norjan ja Suomen luontoon. Sama ero, mikä jo ensi iltana oli Toinin silmään pistänyt näkyi johtuneen Olseninkin mieleen. Tämä luonto on suurenmoista kuin meidänkin, sanoi hän, mutta se on niin paljoa iloisempaa.
Hän vetosi vapauden henkeen, herätti amerikkalaiset tietoisuuteen voimistaan ja kutsui tulevaisuuden Amerikkaa vapautumaan eurooppalaisten jäljittelystä, astumaan omia polkujaan, tekemään omintakeisia töitä ja puhumaan oman sydämensä mukaan. Tätä Emersonin loistavaa, suurenmoista puhetta on sanottu Amerikan henkisen riippumattomuuden julistukseksi.
Sinun ei tarvitse sanoa muuta kuin mitä ajattelet, poikani, sanoin minä, kysymystä ei nyt tee sinulle päällikkösi, vaan ihminen ja ystäväsi. En voi sanoa muuta, kuin että olin ihastunut ja hurmautunut. Olihan se tosin hirmuista joskus, mutta samalla suurenmoista.
Kyllä on tämä kulttuuri sentään kaikkine mukavuuksineen...! Onhan suorastaan suurenmoista, että se tahtoo ja taitaa ojentaa meille auttavan kätensä niin sanoakseni pohjan pimeimmilläkin perillä, kaikkein kolkoimmissakin, asumattomimmissakin erämaissa. Kuinka hellää huolta rakas maailma pitääkään meistä helmalapsistaan!