United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tule ja siunaa minut!» Puhuessaan Lydon oli siirtynyt isänsä pimeästä huoneesta ja vilkkaasti vaikka kuiskaten haastellen he olivat saapuneet samalle paikalle, jossa portinvartija oli aluksi istunut. »Oi, minä siunaan sinut, siunaan sinut, kunnon poikani», Medon sanoi liikutettuna. »Ja ymmärtäköön se suuri Henki, joka tutkii kaikki sydämet, sinun mielesi jalouden ja antakoon anteeksi rikoksesi!»
ANEMOTIS. Meri on nyt sula, maailma avoin. Oi, Chryseis, etkö tunne poskillasi vapauden leyhkää? Medon ja helleenit purjehtivat pois tänä yönä. CHRYSEIS. Joko? Oi, jumalat! ANEMOTIS. Ovatko sinusta nämä seitsemän kuukautta kuluneet niin nopeasti kuin jumalat lentävät länsituulen siivillä? Medon parka on aivan puolihulluna; hän ei uskalla tulla sinulle jäähyväisiä sanomaan, miestäsi peljäten näes.
MEDON. Zeus avita, sulle näytän, pohjan barbaari poloinen, vielä ei vilustununna miekkani tulinen terä. LEMMINK
MEDON. Pois minusta! Miekallani hänen häijyn mä lävistän! MEGAPONTOS. Hiljaa, hiljaa, kaikki asiat järjestyksessään. Posito: Mies on hirtettävä... Mutta mitä se raukka on tehnyt? MEDON. Luovinut luvattomasti. NAIDION. Vielä tahtoi suukon viedä! MEGAPONTOS. Kautta kaikkien runottarien, tämän rikoksen näyttää minusta Afrodite voivan antaa anteeksi.
EDELLISET. MEDON, kyprolaisten sotilasten seuraamana. LEMMINK
»Oletko kuullut uutisia, vanha Medon?» virkkoi muuan nuori nainen, joka vesiastia kädessä oli pysähtynyt Diomedeen ovelle haastelemaan hetkeksi orjan kanssa, ennenkuin pistäytyi naapuritaloon täyttämään astiansa ja veikeilemään matkustajien kanssa. »Uutisia! Minkälaisia uutisia?» orja kysyi kohottaen raskaasti silmänsä puhujaan.
Luo kävi rohkaisten, kukin sai sanan kiihtävän hältä, Glaukos, Thersilokhos, Deisenor, Asteropaios, Forkys, Hippothoos, Khromios ja Medon sekä Mesthles, ennuslintujen katsoja myös sai, Ennomos oiva; noillepa noin sanat siivekkäät hän kiihtäen lausui: "Kuulkaa, kaikk' eriseutuiset, lukemattomat heimot!
Kuka tahtoo isän erottaa pojasta?» Ja Medon puristi ruumiin rintaansa vasten ja peitti sen intomielisin suudelmin. »Mene!» hän sanoi nostaen hetkeksi katseensa. »Mene! Meidän täytyy olla kahden!» »Ah!» säälivä natsarealainen huudahti. »Kuolema on jo teidät erottanut!» Vanhus hymyili rauhallisena. »Ei, ei, ei!» hän mutisi äänen käydessä sana sanalta heikommaksi. »Kuolema on ollut ystävällisempi!»
Pidin ma hänestä paljon. Vaan onpa hänestä huolta! Jo hänet ma jättäisinkin. Paetkoon petonsa luokse! Helposti hän laulullansa luopi linnan taikka kaksi. MEDON. Kuihtukoon käteni ennen, karhut kalpani purekoon, tulkoon tunturten lakeudet ennen kuolinliinoikseni kuin hänet jätän mä tänne. Pois! Chryseiksen poluille! ANEMOTIS. Pan! Hän poistuvi!
Nydia pukeutui äänetönnä, pani kalliin aarteen poveensa, tarttui sauvaansa ja kiiruhti jättämään talon. Portinvartija Medon tervehti häntä ystävällisesti, kun hän astui kadulle vieviä portaita alas. Nydia ei kuullut häntä, hän oli aivan kuin sekaisin, ajatusmyrsky temmelsi hänen aivoissaan, ja jokainen hänen ajatuksensa oli intohimoa.