United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mutta kun sorea, hyvä tyttönen, jota on totutettu sielunomaisuuksiaan kehittämään, aistiaan jalostamaan, terveyttään hoitamaan, hyvänä tyttärenä ja sisarena olemaan, kun hän pukeutui tanssipukuun, josta hän vähintäänkin on puolialastoin, röyheltää tukkansa puolen kyynärän korkeaksi torniksi, peittää niskansa valetukka-kasoilla, puuteroittaa hiuksiinsa kulta-puuteria, silloin on tuossa ilmautunut huono kauneuden-tunto sillä siinä esiytyy hänen luonteensa, eikä hänen kasvatuksensa, eikä hänen hyveensä, vaan vastasuunta kaikelle tälle.
Hän pukeutui aistikkaasti, melkein aina vaaleaan, joka ynnä heikko ruusun tuoksu, jota hän rakasti ja aina käytti, saattoi hänen olemukseensa jotakin viehkeätä ja miellyttävää. Häntä miltei voisi verrata kuutamoon. Hän liikkui hiljaa ja hänen äänensä oli sointuvan suloinen, mikä Shakespearen mukaan on naisten oivallinen ominaisuus.
Hän pukeutui hyvin huolellisesti ja sanoi äidille menevänsä kävelemään silloille, katsomaan jäitten lähtöä joessa.
Kun hän sai tietää, että kansa oli miehittänyt poliisikamarin, oli hänestä kuin hän itse olisi istunut sen pöydän takana ja jakanut määräyksiä, joita kadunkulmiin naulattiin. Hän pukeutui punaiseen, röijy hänellä oli itsellään ja hameen hän sai lainaksi eräältä ystävättäreltään.
Mutta nyt täytyy minun jättää sinut mennäkseni virkahuoneeseni ja sitte käydä esimiesteni ja suosijieni luona, joita minun suurimmaksi osaksi tulee kiittää tään-aamuisesta ilostani!" Vasta tehty herra neuvos pukeutui hienoimpiin vaatteisinsa, jätti sydämellisellä suudelmalla rouvansa hyvästi ja riensi pois mennäksensä toimistoon. Rouva katseli miettiväisesti hänen jälkeensä.
Jaana sai odottaa aamuhämäriin. Silloin ilmestyi rouva äkkiä hänen eteensä ja löi lattialle vaatekimpun. Siinä on röökinän vaatteet. Jaana pukeutui. Mutta rouva näki, että Jaanalla oli jotakin toisessa kädessään. Epäluulo heräsi hänessä. Paljonko se antoi sinulle? hän kysyi. Kuka niin? Sepähän herra? Mitä lie antanut. Näytä. Et suinkaan aio itse kaikkia pitää. Jaana ei näyttänyt.
Gabriel pukeutui kiireesti, otti revolverin vyölle takkinsa alle ja meni rantakadulle, missä saaristolaiva jo teki lähtöä ja oli eronnut laiturista. Hän hyppäsi rohkealla harppauksella höyryvenheeseen, joka läksi ensin jokea pitkin ja sitten rupesi kiertelemään sisäisen merisaariston ahtaita väyliä.
Ingrid ehkä voisi ihmetellä, mutta Ingridille ei tarvitse mitään sanoa. Eikä tarkoitus ole pyytää anteeksi mistään muusta kuin itse ampumisesta. Mitä jos silloin kaikki selviää ja Gabriel taas on vapaa, taas saa hengittää. Hän tuskin malttoi odottaa huomista päivää, vaan jo aamulla varhain pukeutui siistiksi, kampasi tukkansa ja läksi konttoristin asunnolle.
Mylady hyppäsi vuoteeltansa. Oletteko varma ett'ei se ole hän? kysyi mylady. Olen kyllä, aivan varma. Mutta entäs jos näitte väärin? Oi, minä tuntisin hänet, jos näkisin vilahduksenkaan hänen töyhtöänsä tai kauhtanaansa. Mylady pukeutui. Yhdentekevä; mies pyrkii tänne, niinhän sanoitte? Niin, hän on jo tullut sisään. Hän tulee joko teidän tai minun tähteni.
Hiljaa astui hän ulos, sitoi päähän karvaisella reunuksella varustetun myssyn, pukeutui lämpöseen röijyyn, pisti lihaa ja leipää sen alle. Meni sitten nopeasti kehdon luo, kääri lapsen lämpöisiin vaatteisin ja sitoi sen selkäänsä niinkuin menneinä aikoina.