United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muutamien päivien perästä ilmestyi puuskuttaen Paavo Kontion toimistoon nimittäin eräs vanha, naavaviiksinen, kaljupäinen ja lyhyenläntä sotaherra, joka kysyi ruotsiksi, oliko hänellä kunnia puhutella kuuluisaa lakimiestä, parlamentin jäsentä ja protokollasihteeriä, tohtori Kontiota.
Jahkapa olisit vuodenkaan poikessa, Maiju, niin jo sen huomaisit. Mutta, missä pappa? ELISABETH. Hän äsken ikään meni »Aamuruskon» toimistoon. JUSSI. Mitä? Kuuluuko pappa siihen lehteen? ELISABETH. Ei juuri suorastaan. JUSSI. No, sitähän minäkin. ELISABETH. Mutta kyllä hän siihen usein kirjoittaa. JUSSI. Vai ovat ne houkutelleet isä-ukonkin mukaan. Kas vaan! TEUVO. Onhan se vallan luonnollista.
Mutta nyt tuli vielä toinen vaikeus, Couteauska ei voinut tulla takaisin noutamaan illalla Catichen lasta, ja mitenkä hän voisi kulettaa lasta mukanaan koko päivän? "No niin", sanoi hän, "minä otan kuitenkin lapsen, minä voin jättää sen toimistoon siksi aikaa kuin olen ulkona toimissani. He saavat siellä ruokkia lasta sarvesta, hänenhän täytyy tottua siihen."
Hänen mielikuvituksensa alkoi liihoitella suurissa kuusi- ja kahdeksanpalstaisissa numeroissa, hän näki lehden oman rakennuksen kohoavan silmäinsä edessä, näki pitkän rivin huoneita, joissa kymmenet kynät yht'aikaa tekivät kuumeentapaista työtä, näki kansan parhaat tulevat kirjailijat kantavan käsikirjoituksia »Suuren Suomalaisen» toimistoon, näki suuret vararahastot kasvavan vastaisten kilpailijain varalle eikä hän siinä liene aivan suuresti erehtynytkään.
Näin pääsen yöstä, näin pääsen tästä sydäntuskasta, kauhusta, häpeästä! Pyhä Aurinko, ota vastaan minut! Minut siunaa, niinkuin ma siunaan sinut. Tuli kummitus kerran toimistoon ihan oikea kummitus, keski-yöllä oli, toimitus viistänyt viidakkoon ja tuuminut: Itse toimittakoon lehti itsensä, ei elä ihminen työllä!
Iltapäivällä minä kumminkin päätin vielä mennä toimistoon muutamiksi tunneiksi. Jaakko aikoi lähteä joko mäenlaskuun taikka lumisille. Jälkimäisessä tapauksessa arveli hän antaa selkään Kallelle ja Villelle, jotka olivat panneet hänen haudalleen "niin paljo multaa", että hän ei voinut huutaakaan.
Heti saavuttuasi sinne, tulee sinun minun nimessäni sähköttää sir Henry Baskervillelle ja kysyä, onko hän löytänyt minun kadottamani lompakon, sekä pyytää häntä lähettämään se vakuutettuna asuntooni Baker Streetin varrelle." "Kyllä, herra." "Ja mene nyt toimistoon kysymään, löytyykö kirjettä minulle." Poika palasi tuoden sähkösanoman, jonka Holmes ojensi minulle.
"Nylænden" toimistoon siis riensin ja siellä hänet tapasin työpöytänsä ääressä istumassa keskellä paperia, avattuja kirjeitä ja korehtuureja. Hän mainitsi kuulleensa tulostani Kristianiaan ja jo odottaneensa minua, ja tämän kohteliaan tervetulolauseen jälkeen oli tuttavuus piankin tehty ja me olimme ennen pitkää joutuneet vilkkaaseen keskusteluun. Mutta ennen kaikkea minä häntä katselin.
Sydämestäni soisin, että näiden maljaimme kuorena olisi kastrulli, voidaksemme oikein näyttää, mitä me täällä uskallamme. »Eläkööt naimattomat!» Lehteni ilmestymispäivän jälkeen tuli toimistoon nuori mies, joka sanoi olevansa Jooseppi Nahkanen, suutarin ulosoppinut, ja tietävänsä senverran maailmasta kuin joku toinenkin. »Sitä ei voi epäilläkään.
Ja sillä tavalla suoritin minä kuin aika poika ensimäisen publisistisen koetehtäväni. Toinen kävi yhtä helposti. Se oli matkustaja- ja laivalistan suomentaminen, jotka jostain, en koskaan saanut selkoa mistä, tulivat toimistoon ruotsinkielisinä. Sanomalehtimiesurani oli siis avattu, arpa oli heitetty, alani oli löydetty. Enkä minä enää voinut käsittää, kuinka olin kutsumustani epäillyt.