United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja Ipu kanssa... Ipu on äidin poika... No... No niin... Pidetään nyt sitten tätä Nysse ja Mimmi Paavaliinan asiaa enemmän jo valmiiksi sovittuna kuin vireillä olevana... Muorikin se meidän siinä... Hän pitää tätä Mimmi Paavaliinaa hyvin sopu-ihmisenä. Niin... Poiketaan sitten. Jus-tiisa! Kuuluuko sitä mitä?

Minä olen ollut sairas, veikkoseni, ja luulenpa toden totta että se oli kaipauksesta sinun perään; sillä jos olisin puolitiessä taivaan porteille, voisivat säveleesi palauttaa minun takaisin. No, mitäs uutta, rakas opettajani, lyyryn maasta? Kuuluuko mitään uuden uutukaista Provencen trubadureista? Taikka mitään iloisen Normandian ministreleistä? Ennen kaikkea, oletko itse ollut ahkera?

ORPA Ihmetellen: Heimojemme...? Kuuluuko sekin heimoihin? URMAS Kuuluu. Mertsi on sen heimon tytär, jonka kanssa taistelu käy. Minä ja Mertsi ei äiti, se olisi saanut monen pudistamaan päätänsä. ORPA Olisiko sinua sentähden epäilty? URMAS Ei, ei minua. Mutta veeni-naiset mervien pirteissä ovat syöneet merviläisyyttä niinkuin salainen kotivarkaus.

Avannolla oli Huttulan talosta vesimies sammiota täyttämässä. Mistä se Matti ajelee? kysyi vesimies. Kirkolta päin ... pappilasta viimeksi, vastasi Matti ja kohosi tieroja kopistelemaan tammansa jaloista. Kuuluuko sitä mitä? Eipä tuota erinäistä. Onkos isäntä kotona? Ei oo kotona ... lähti tän' aamuna Lapinlahdelle. Taisi mennä rautatietä katsomaan?

Kaksi lasta äidiltä yhtä aikaa ripille... Ei tuo ihme, jos silloin on juhlallista. Jaa-a, herra kanttori! Kuuluuko sitä mitä? Kun se ei aivastuttaisi. (Jaferille, voitonilolla.)

He ikävöivät eno Kasperia, ja hänen muistokseen tekivät he hänelle kaiman. He puhuvat usein Kasperi-enosta ja toivovat, että hän tulisi pian kotia. Kun isä ja äiti lukevat sanomalehtiä, tulee mummo aina kyselemään heiltä: 'kuuluuko Kasperista mitään? Mutta isä ja äiti sanovat: 'ei kuulu Kasperista mitään', ja mummo lähtee silloin aina heti pois ja itkee."

Suomen entinen taistelu oli ollut oikeustaistelua. Tämä, joka nyt uhkasi, oli oleva kotimaisen kaupan, teollisuuden, maanviljelyksen, karjanhoidon ja kaikkien kansallisten elin-ehtojen ottelua vasten päälletunkevaa vihollista. Ahaa, ajatteli Johannes. Kuuluuko se niin? »Viattomat kuin kyyhkyset ja kavalat kuin kyykäärmeetEikö se ollut hänenkin oppiaan?

Tralala-la!" Niin lauloi Aina, silitellen pientä kissanpoikaa, joka alinomaa oli hänen sylissään. "Sinä olet aina yhtä kevytmielinen," virkkoi Laura. "Entä sitten?" "Me keskustelimme," virkkoi Niilo väliin, "siitä, millaiseksi onnellinen avioelämä on ajateltava." "Ahaa!" huudahti Aina, "kuuluuko sekin filosofiaan? Tiedättekös, mitä minä ajattelen avioelämästä?

Mitkä ovat viimeiset tiedot Parisista? Kuuluuko vielä yleisen kapinan enteitä?" Lomaque rupesi toista paikkaa tarkastamaan sanomista. "Vähän, hyvin vähän toiveita on saada rauhallisuus jälleen palautetuksi", hän sanoi. "Necker, kansan ministeri, on eroitettu virastaan. Julistuksia väkikokouksia vastaan on levitetty yli koko Parisin.

Minä sanoin olevani Aspön luotsikartanosta, ja lisäsin sitten: "minä tulen olemaan teidän luotsinne Utölle; siitä syystä minä kysyn". "Vai niin. Kuuluuko mitään ruotsalaisista?" "Ei yhtään mitään". "14 tai 15 päivän perästä olen minä valmis lähtemään". Sieltä menin kauppapuotiin torin varrella ostamaan saappaita itselleni.