United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta se oli mahdoton, sillä Kasperista ei saatu sitten enään minkäänlaista tietoa, kun hän oli rangaistuksensa kärsinyt ja päässyt taas vapaaksi, vaikka Iikka koki kaikin tavoin häntä kuulustella. Niin kului aika.
"Hän on maailmalla", vastasivat lapset. "Mistä te tiedätte, että teillä on Kasperi-niminen eno?" "Isä, äiti ja mummo ovat sanoneet, että meillä on Kasperi-niminen eno maailmalla", sanoivat lapset ujostelematta. "Ovatko isä, äiti ja mummo puhuneet teille mitään muuta eno Kasperista?" "Ovat; isä ja äiti sanovat aina, että meillä on eno, jonka nimi on Kasperi ja joka on maailmalla.
Aina, kun posti tuli, oli eukko ensimmäisenä kyselemässä Iikalta tai Annilta: "kuuluiko Kasperista mitään?" siinä yksinkertaisessa luulossa, että "aviisuissa", joissa on kaikki maailman tiedot, lienee tietoja Kasperistakin; eikä eukko siinä aivan turhaan luullutkaan, sillä kerran, kun posti tuli, oli eräässä sanomalehdessä luettavana, että eräs Kasperi Niemimäkelä, Peltolan kylästä, on pantu kiinni varkaudesta.
Oi kuinka mielelläni minä antaisin teille tietoja Kasperista, kun vaan voisin, mutta se on mahdoton; hän on meiltä kaikilta poissa tietämättömissä", ehätti Iikka sanomaan, sillä ei hän tahtonut lisätä kiviä kuorman päälle. "Onneton poikani!
Semmoinen aika ja ilta se oli, kun taas tuli posti kylään. Iikan sanomalehdet noudettiin heti ja paikalla oli taas Annin äiti kyselemässä vävyltänsä: "kuuluuko Kasperista mitään?" "Ei kuulu Kasperista entistä enempää; missä hän raukka mahtanee aikaansa viettää.
Annin äiti hoiteli lapsia ja sureskeli kadonnutta poikaansa; mutta nöyränä, katuvaisena kantoi hän elämänsä kohtaloa ja nöyrällä sydämellä tunnusti hän, että se elämän siveys ja puhtaus, jonka hänen tyttärensä omisti, ei ollut heidän ansionsa, vaan Iikan. Vanha isäntä oli yhtä synkkämielinen kuin ennenkin, eikä hän koskaan kysellyt: "kuuluuko Kasperista mitään?"
Pulskemmaksi et voi tulla kahvista ja vehnäleivästä. Mutta mene vaan tehtaaseen, koska et huoli Lintulan Kasperista, talollisen pojasta." "Isä, kuinka voit sanoa niin", huudahti äiti, "kyllähän Miina tarvitaan kotonakin ja ne tehtaantytöt ovat niin kelvottomia." "En minä aio tulla kelvottomaksi", sanoi Miina, "Liisa voi auttaa äitiä, hänhän on jo seitsemännellätoista ja pojat auttavat isää."
Kun Iikka havaitsi tuon uutisen, vei hän sen kohta nähtäväksi Annille, joka kalpeni kuoleman kalpeaksi. Samassa taas tuli Annin äiti ja kysyi: "Kuuluuko Kasperista mitään?" "Kasperista ei kuulu mitään, ei enempää kuin ennenkään.
He ikävöivät eno Kasperia, ja hänen muistokseen tekivät he hänelle kaiman. He puhuvat usein Kasperi-enosta ja toivovat, että hän tulisi pian kotia. Kun isä ja äiti lukevat sanomalehtiä, tulee mummo aina kyselemään heiltä: 'kuuluuko Kasperista mitään? Mutta isä ja äiti sanovat: 'ei kuulu Kasperista mitään', ja mummo lähtee silloin aina heti pois ja itkee."