United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Iskee nyrkkinsä pöytään: Mutta siitä minä välitän, että he itse tahtovat kulkea omia polkujaan meidän selkämme takana! MUUT Mitä...? Mitä se...? URMAS Nousee tulistuneena: Minä kysyn: tietääkö kukaan, onko kukaan osallinen niissä salaisissa sopimuksissa, joita paraikaa hierotaan Veenian kanssa? MUUT Ei! Sopimuksia Veenian kanssa...? Useat nousevat kiihkeästi liikutettuina.
Kaiken varomattoman uhmailun minä hylkään, sillä me emme enää tahdo työntyä verisinä ja revittyinä uusia soita ja korpia kohti. Lyhyesti: alistumme välttämättömyyteen, kunnes onnellisempi päivä koittaa! USEAT Innostuneesti: Hyvin puhuttu, hyvin! KOVAS Liikutettuna: Onko tämä sinun järkähtämätön mielesi, Urmas? URMAS On. Pitkähkö äänettömyys.
Mertsi ja Urmas hakevat vaakunansa, kansa kokoontuu tienristeyksen molemmin puolin. Vasemmanpuoleista tietä saapuu hitain, juhlallisin askelin 9 tietäjää. He ovat puetut pitkiin, punaisella reunustettuihin valkoisiin viittoihin, rinnassa 6-säteinen kultatähti, päässä pienet, turkiksella reunustetut lakit. Ensimäisenä kulkee tietäjäin vanhin, kantaen hopeista maljakkoa.
Kovas ja Kurkia puhuvat hiljaa keskenään, Hallo tarkastaa heitä vaanivin katsein toiselta puolen pöytää. KURKIA Niin, yksimielisyys ennen kaikkea käykäämme asiaan. URMAS Olemme joutuneet jatkuvien ahdistusten kiiraisiin. Siksi kutsuin teidät neuvottelemaan, ennenkun asia joutuu vanhimpain pirttiin. Mikä on, miehet, mielenne muronnien uusien vaatimusten suhteen?
URMAS Sitä merkkiä minä en voi antaa. MERTSI Mitään muuta ei ole.
URMAS Lyhyen ankaran mielenliikutuksen jälkeen: Minä rukoilen jumalilta sitä armoa, ettei minun tarvitsisi häntä koskaan nähdä. Mutta jos hän tulee minä en ole oikeutettu saattamaan maata vaaraan. MERTSI Lyyhistyy takaperin, kalpeana: Onko se sinun viimeinen sanasi, Urmas...? URMAS Sen täytyy olla ymmärrä minua. MERTSI Suoristautuu ja katsoo häneen hetkisen ääneti.
Usko minua, Urmas: kansa, joka ei mitään uskalla, menettää lopulta uskon itseensä. URMAS Ei, juuri sitä uskoa me tahdomme hiljaisuudessa lietsoa! Mutta kun tunnen käsivarteni liian heikoksi, silloin on minun tieni varovaisen viisauden tie. HALLO Näppiä lyöden, välähdys silmissä: Se oli johtajan sana, Urmas! Hiisi on väkevä, mutta hiittä voi vetää nenästä.
URMAS No niin, no niin kunhan pääsemme rauhaan. HALLO Olkansa yli: Antaisin saman tien takoa minkä kerkiävät! URMAS Kiivaasti: Ei, siihen en suostu! Mutta meidän täytyy vielä tänään kokoontua. Kutsukaa vanhimmat koolle, käyn itse tietäjäin vanhimman luona. Näkemiin! Toiset menevät. Urmas yksikseen: Jumalat varjelkoot pientä joutumasta suuren jalkoihin!
URMAS Unissaan: Mertsi! Mertsi! Sinäkö se olitkin, Mertsi...?
URMAS Joka on seisonut mietteissään: Hm, taas yksi asia. Mutta istukaa, miehet! Tulijat istuutuvat pöydän molemmin puolin raheille. Urmas yhä seisoo noja-istuimen vieressä: Se oli minun nuoruuteni ajatus, mutta elämä usein tinkii rakkaimpiakin ajatuksiamme. Mervi ei saa tehdä mitään, ei vihasta eikä rakkaudesta, aina kysymättä mitenkä se vaikuttaa sukumme asiaan.