United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kukkelman tiuskasi Mimmille: Minä en puhu teille mitään. Ja minä en ole nalli ... en poika. Ja miksikä en voisi olla poika? Poika ... se ei ole mitään pahaa. Mutta minä tarkoitan puhua Nelmalle asioista ... tarkoitan vakavaa asiaa. Mimmi katseli varsin kummastuen Sakrista ... hänen silmänsä oikein tutkivat tuota joulupukkia. Hän vastasi: Vakavaa asiaa?

Mutta sitten: tulemme paatille, paatti poissa. Ja eväät, kaikki poissa. Ja ajatelkaa, meille semmoinen hätä, että oliko pykmestari hukkunut. Ja kuulkaas, teidän tähtenne saimme kävellä yöllä yksin tällaisen matkan! Mimmi torui todella vihaisena.

Hän säpsähti: ajatteli jonkun tuttavan nähneen hänet täällä. Ei jaksanut oikein arvioida, mikä tuo huutelija ulkona oli. Mimmi sanoi: Nelma, etkö kuule; sehän on rakastunut sinuun. Nelma vetäytyi ikkunasta. Rakastunut? Ja kuka? Kukapa häneen rakastuisi ... kun hän oli tällaisessa paikassa? Sakrista hän ei ajatellut.

Sakris kuunteli syrjästä pälyen ... kuunteli, todistaisiko jokin Mimmin suusta luiskahtanut sana, että naiset olisivat tehneet yöllä jotain ... synnillistäkin. Sitä ne eivät todistaneet. Silti Sakris epäili. Hänen sisunsa alkoi ikään kuin hautoa kostoa. Kuinka oli oikein asia? Huoletta saattoi Mimmi ruveta syömään eväitä, joita nyt Nelma järjesteli pöydälle.

Frans parka ties vain heikot alkehet, Ja Mimmi tunsi tuskin kirjaimet. Siis täytyi heidän vasta vanhoillansa Kuin pikku lasten alkaa uudestansa, Ennenkuin Frans ol' ylioppilas, Hän ol' jo neljäkymmen-vuotias. Kuin Mimmi vihdoin oppi lukemahan Ja ompelemaan, niinkuin tarvitahan, Ken kerran aikoo tulla rouvaksi, Seitsemänneljättä tul' ijäksi. Ja kuin he tahtoi nuorra notkutella.

Karin Lind aikoo myöskin siksi." "Niin, hätäkös teidän on", sanoi Gabrielle surullisesti hymyillen, "mutta toista on minun laitani, mihinkä minä ryhdyn?" "Sinun pitää mennä naimisiin!" lausui Mimmi päättävästi. "Minun mielestäni sinun pitäisi ottaa kamariherra, hänhän on niin äärettömän rakastunut sinuun."

"Bella, Bella!" huusi Mimmi heti nähtyään Gabriellen, "pastori kävi äsken täällä ja kysyi sinua, hän kulkee etsien sinua joka paikasta puistossa ja ... nyt hän varmaankin on rientänyt lehmuskäytävään..." "Mitä hän minusta tahtoo?" kysyi Gabrielle epävarmalla äänellä, keveän punan levitessä hänen poskilleen.

Mimmi myönsi hänet rehelliseksi ... ja kehui häntä Nelmalle, jonka nimeä hän viimein kysyi... Herra katseli Nelmaa iloisesti ... ja tiedusteli häneltä yhtä ja toista.

Rovastinna ei nyt enää rovastin mieltä kuunnellut, vaan pyysi ne entiset muijat soutajikseen ja heti aamiaisten jälkeen nähtiinkin pappilan valkea vene mennä töllöttävän Jänislahden Jahtirannalle päin. Rovastinna istui keskellä venhettä, Lilli toisella, Aili toisella puolen ja Mimmi edessä nojaten selkänsä äitinsä polviin.

Olisi keksittävä konsti... Sellaisia aina on ... konstit ne auttavat! Mitäs, jos minä toisin steegit... Steegit? Mitkä steegit? kysyi Mimmi. Tikapuut, suomensi Kukkelman. Mikäpä siinä... Oli kerran Amerikassa mies ... sen nimi oli Romeo ... kiipesi balkongille kultansa luokse... Taikka: nyt se onkin keksitty... Jospa siellä olisi jotakin remonteeraa?