United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !


pysäytti kaiustaan tuon lyyryn kauniin ja pyhät hiljensi sen kielet, joita kädellään Taivas virittää ja soittaa. Oikeille pyynnöille kuink' olla kuurot olennot vois ne, jotka rohkaistakseen mua pyyntöön, vaikenivat kaikk' yhtaikaa? On oikein, että tuskaa ääretöntä se saa, ken rakkaudesta ajalliseen tuon ikirakkauden yltään riisuu.

"Varmaankin," sanoi hän. "Ja vielä," sanoi Sokrates: "jos joku näkee kuvatun hevosen taikka kuvatun lyyryn, voiko hänen mieleensä ihminen muistua, ja voiko Kebes muistua sen mieleen, joka näkee Simmiaan kuvattuna?" "Voi kyllä." "Ja jos ken Simmiaan näkee kuvattuna, niin hänen mieleensä myös Simmias itsekin voi muistua?" "Niin kait," sanoi hän.

Lyyryn saat keväällä ennusti isä, ja äiti hymyili toivoa ilmaisevaa hymyilyä, sillä hän tiesi kyllä poikansa tekevän parastaan. Ennenkuin lapset menivät levolle, kokosi isä heidät vielä kerran yhteen vuoden viimeisenä päivänä.

Minä olen ollut sairas, veikkoseni, ja luulenpa toden totta että se oli kaipauksesta sinun perään; sillä jos olisin puolitiessä taivaan porteille, voisivat säveleesi palauttaa minun takaisin. No, mitäs uutta, rakas opettajani, lyyryn maasta? Kuuluuko mitään uuden uutukaista Provencen trubadureista? Taikka mitään iloisen Normandian ministreleistä? Ennen kaikkea, oletko itse ollut ahkera?

Huolettomasti hän heittäytyi purppuraiselle patjalle ja käski antamaan itselleen kalliin norsunluisen lyyryn, jonka hänen sisarensa oli hänelle lähettänyt lahjaksi. Ihmeteltävän taitavasti ja hienosti oli siihen leikattu ensimmäiset häät, nimittäin Kadmoksen ja Harmonian, joissa kaikki jumalat olivat vieraina.

Kamariherra, joka oli tuonut kuningattaren hänen veljensä luo, tahtoi keskeyttää herransa soittoa, mutta kuningatar esti häntä ja jäi kuunnellen lapsineen seisomaan oven suuhun, kunnes Euergetes äkkiä lopetti soittonsa vallattomasti kieliä heläyttämällä ja korvaa loukkaavalla epäsoinnulla, heitti lyyryn patjalle ja nousi sitten vasta seisomaan näennäisesti hämmästyneenä, ikään kuin hän ei, soittoonsa täydelleen kiintyneenä, ensinkään olisi huomannut kuningattaren tuloa, ja meni hänen luokseen.

Tämä toinen liikanimi oli yhtä sattuva, kuin ensimäinenkin. Se, joka sitä kantoi, otti nyt aseman, niinkuin joku muinais-ajan runoniekka, näpäytti sormillaan parilan puikkoja, ikäänkuin ne olisivat olleet lyyryn kieliä ja aloitti: "Laulan väärän Tailleverd'in ja hänen kahden uljaan aseenkantajansa urostöitä.

"Esimerkiksi tätä: eri asioitahan on tieto ihmisestä ja tieto lyyrystä?" "Totta kait." "Nythän hyvin tiedät, että kun armastajat näkevät lyyryn taikka manttelin taikka muun kappaleen, joita heidän armaimpansa tavallisesti ovat käyttäneet, heidän käy niin, ett'eivät ainoastaan tunne lyyryä, vaan että heidän mieleensä myöskin joutuu sen armaan kuva, jonka lyyry on. Tämä on mieleen muistumista.

pysäytti kaiustaan tuon lyyryn kauniin ja pyhät hiljensi sen kielet, joita kädellään Taivas virittää ja soittaa. Oikeille pyynnöille kuink' olla kuurot olennot vois ne, jotka rohkaistakseen mua pyyntöön, vaikenivat kaikk' yhtaikaa? On oikein, että tuskaa ääretöntä se saa, ken rakkaudesta ajalliseen tuon ikirakkauden yltään riisuu.

Jos nyt joku rutistaisi lyyryn ja leikkaisi taikka repisi rikki sen kielet, niin voisihan, käyttämällä samaa puhetta, kuta sinäkin käytit, hänkin väittää, että tuon soinnun yhä täytyy olla olemassa ja että se ei ole hävinnyt; – sillä mitään mahdollisuuttahan ei löytyisi siihen, että, kun kielet ovat rikki revityt, lyyry, vieläpä kieletkin, jotka ovat kuolonalaisia, yhä olisivat olemassa, vaan sointu, joka on samaa syntyä jumalallisen ja kuolemattoman kanssa, olisi hävinnyt, vieläpä hävinnyt ennen kuolevaistavaan hän sanoisi soinnun täytyvän olla jossakin vielä olemassa sekä puun ja kielten pikemmin mätänevän, kuin että sointu olisi jonkun muutoksen alainen.