United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pojan määräyksen mukaan Laura tällä kertaa meni istumaan pojan viereen. »Nyt saat pidellä minusta, miten haluat.» Läimäyttäen suitsiperillä hevosta poika huudahti: »Hei, hevonen!» Laura huiskutti kättään isälle ja äidille sanoen äänekkäästi kuin huutaen kauas: »Hyvästi, hyvästi! Me menemme ulkomaille.» Ja kääntyen poikaan hän sanoi: »Eikö niin?» »Niin.»
Niin, minun täytyy todellakin tunnustaa sinulle, Janne, että usein olen iloinnut siitä, että hän asuu niin kaukana meistä, ja on niin sidottu kauppatoimeensa, ettei tarvitse peljätä hänen tänne tulevan; sillä myöntäminen sinunkin on, että kauheasti saisimme hävetä hänen tähtensä nykyisten hienojen tuttaviemme edessä, vai mitä? LAURA. Mitä sanoit? JANNE. En juuri mitään.
Hän ei ollut tuota tullut ajatelleeksi, että Laura voi onnettomuuden panna pahakseen, että se voi koskea häneen hyvinkin kovasti. »Mikä tässä nyt neuvoksi keksittäisiin?» »Ei mitään neuvoa, ei mitään keinoa. Voi minua, minkä onnettomuuden sain aikaan.» Lehtori lohdutti Leenaa, että Leena ei ollut yksin syyllinen onnettomuuteen, vaan oli hänelläkin suuri osa siihen.
"Kerro nyt minulle, kuinka käynnistäsi rouva Laura Lyonsin luona suoriuduit minun ei ollut vaikea arvata sinun matkasi Coombe Traceyyn tarkoittaneen häntä, sillä siellä ei ole ketään muuta, joka voisi olla meille hyödyksi tässä asiassa. Ellet sinä olisi mennyt sinne tänään, niin on hyvin luultavaa, että minä olisin tehnyt sen huomenna." Aurinko oli laskenut, ja nummi verhoutui hämärään.
»Se muistelee jotakin hauskaa, jota sille on tapahtunut.» »Niin», myönsi äiti. »Mitähän hauskaa sille on tapahtunut?» Ei äiti osannut sanoa. »Mitä hauskaa sinulle on tapahtunut tuossa sinun kuvassasi?» kysyi taas Laura. »Ei äiti enää muista.» »Koeta muistaa.» »Ehkä minä olin saanut hyvän todistuksen koulusta.»
"Se sanoo, että olen rakastunut kumpaankin, aivan kuin sinäkin." "Entäs järkesi?" "Järkeni ... järkeni ... sanoo samaa. Sinun laitasi kai on päin vastoin?" "Mitä tarkoitat?" "Sitä, että ensin sanoo järkesi ja sitten tuntosi aivan samaa." "Totta kyllä." "Siltä puolen siis asia selvänä. Mutta nyt on kysymys, kelle kenenkin luonne paremmin sopii. Sinä olet hidas flegma." "Ja Laura on samallainen.
»Kiitoksia», lausui lehtori noustuaan ja otti Lauran syliinsä. »Isä pyytäisi saada ehdottaa nukkelan nimeksi: Päivölä. Mutta mikä on nuken itsensä nimi?» »Kirsti», vastasi Laura. »Todellakin!
Näetkös miten seisomme tässä taivaan ja maan välillä erillämme koko muusta maailmasta?» *Mies*. «Sitä en näe, näen vaan kauniin maailmani sylissäni. Sinä olet minun omani, Laura! Laura, sano minulle oletko onnellinen?» *Nainen*. «Oh, en!» *Mies*. «Kuinka?» *Nainen*. «Ah! en, en ole onnellinen, sillä olen vallan autuaallinen!
Arenius on kelpo mies, lisäsi Therese, ja hänellä on suurin tuomiokunta koko maassa, on isä sanonut. Eivät ne olleet ainoat rukkaset, jotka Julia on antanut, virkkoi Laura. Eivätkä liene viimeisetkään... Varo itseäsi Gustaf! Uusi kirous huulillaan tarttui luutnantti hattuunsa ja ryntäsi ulos sisarusten huoneesta.
Lehtori kuiskasi vaimolleen: »Olemme tehneet suuren erehdyksen: antaneet liiaksi. On käynyt kuin ylensyödessä: haluttaa lisää ja se, minkä on nauttinut, herättää vastenmielisyyttä ja pahoinvointia.» Laura oli koko illan kuin mykkä. Nukkumaankin meni sanomatta hyvää yötä ja siunaamatta pani maata. »Mikä hänen mahtaa olla?» kysyi lehtori vaimoltaan.