United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin ainakin on käynyt minun joka kerta, kun läheiset ystävät ja tuttavat ovat kuolleet ja niin juuri kävi silloinkin kun sain sähkösanoman *Gina Krogin* kuolemasta keväällä 1916. Kaikki muistot heräsivät, ja minä näin hänet eri tilaisuuksissa ensi tapaamisestamme asti, joka tapahtui kesällä v. 1900 Kristianiassa.
Hurraa! Mitä sinä sanot? Mikä sinulla on tuossa? Olkoon mikä hyvänsä. Mutta ensin Alarik, lupaa että tämän jälkeen olet entiselläsi ja jätät kaikki huolet. Minä kysyn sinulta, mitä sinulla on tuossa. Niin, niin, mutta lupaathan? Nono jo minä näytän. Myllyt ovat meidän, katso itse. Anna tänne tuo paperi! Alarikin silmät kirkastuivat, kun hän luki sähkösanoman. Siinä seisoi: Juttu ratkaistu tänään.
Kun täti tuli kaupunkiin, oli Väinö, tuo kelpo poika, tullilla häntä vastassa, niin varovaisesti kuin mahdollista ilmoittaaksensa hänelle sitä onnettomuutta, joka Toivoa oli kohdannut. Väinö oli saanut tietää, että maisteri Vakava oli lähettänyt tädille sähkösanoman. Hotelilla oli Arvo häntä vastassa, joka nyt ensi kerran tapasi Toivon äidin.
Hän sanoi parikymmentä kertaa, että äiti oli lähtenyt kello kymmenen ja yhdentoista minuutin junalla, että hänen olisi pitänyt olla Batignollessa kello puoli yksi, ja koska hän oli lähettänyt sähkösanoman kello yksi ja kaksikymmentä minuuttia, niin oli hän pikemmin tavannut poikansa kuolleena. "Tällainen kirottu sähkösanoma ei sano mitään, mutta kuitenkin tappaa se ihmisen.
»Veli tulee tänään», väitti Laura istuen laatikkonsa ääressä, pannen hyvin huolellisesti vaatteet laskoksiin ja kädellään silittäen rypyt. »Isä on lähettänyt sähkösanoman.» Leena ei virkkanut siihen mitään. »Lääkärisetä sanoi, että veli tulee lentokoneella.» Leena hyväksyi äänettömyydellään.
Sehän rupesi olemaan jo liian mystillistä. Oliko tuo mies todellakin joka paikassa läsnä-oleva? Liikkuiko hän kuin jumalan henki vetten yllä? Muttila oli tietysti myös saanut sähkösanoman? hymähti Johannes. Vai onko vuorineuvos ehkä jo saapunut Berliniin? Topi ei vastannut. Johannes katsoi häneen ja huomasi nyt vasta, kuinka kalmankalpea hän oli.
HILLERI. Mutta kyllä tässä herra runoilija on pienessä ereyksessä. HURMERINTA. Mitä? HILLERI. Tämä sähkösanoma on täältä. HURMERINTA. Täältä! HILLERI. Niin, täällä. HURMERINTA. Mutta »täällä» tietysti tarkoittaa sitä paikkakuntaa, josta sähkösanoma on lähetetty. Mitä tämä on! HILLERI. Sen sähkösanoman kirjoitti meidän tohtori, jonka nimikin oli siinä alla.
Ellei hän vain olisi ollut tuon kirotun vuorineuvoksen palveluksessa... Ja samalla jysähti Johanneksen aivoihin, että vapaaherra Carp tietysti oli myöskin matkustanut tänne tapaamaan vuorineuvos Rabbingia. Saanut sähkösanoman, totellut taikasanaa. Aivan kuin Topi, aivan kuin kuvanveistäjä Muttila tai tukkukauppias Oikarinen. Kaikki, kaikki he olivat samanlaisia!
ROUVA LINDH. Näytä, kuinka sinä sepitit sähkösanoman? LINDH. Ilmoitin, mistä on kysymys, ja pyysin, että hänen ylhäisyytensä poistaisi esteet, jotka ovat kohdanneet ... ja niin edespäin. ROUVA LINDH Miksi niin virallisesti ja kuivasti? Etkö olisi voinut lisätä jotakin omasta puolestasikin? LINDH. Ja mitä olisi minun pitänyt lisätä?
Hänen kätensä alkoivat vapista ja hän vannoi karkean valan. "Mitä perkelettä tämä nyt taas on? Nyt on poika kuollut, kaikki menee päin helvettiä!" Sitten tulivat kyyneleet esiin. Hänen polvensa tutisivat, hän vaipui tuolille ja luki sähkösanoman kerta toisensa perästä: "Sinun poikasi kuollut ... sinun poikasi kuollut..." aivankuin hän olisi etsinyt sellaista, jota sähkösanomassa ei ollut.