United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mennyt puhuttelemaan ovenvartiaa, kirjoittanut pari sanaa nimikortilleen, jossa hän oli ilmoittanut, että Signe tulisikin nukkumaan heillä tämän yön. Ja pyytänyt ovenvartiaa sen vapaaherra Carpille jättämään. »Vapaaherra Carp ei ole vielä kotona», oli ovenvartia sanonut. Myöhäiset illalliset, oli Johannes ajatellut.
Vaunut pysähtyivät ja ravintolan portailla näkyivät vuorineuvos Rabbing, vapaaherra Carp ja pari näiden ystävää ranskalaista herraa jo heitä vastaanottamassa. Ranskalaiset herrat olivat pankinjohtajia. Rabbing oli kutsunut heidät tutkistellakseen heidän mieltään erään miljonalainan suhteen, jonka Johannes tiesi olevan tällä hetkellä mitä tärkeimmän hänelle. Se oli juuri niin Rabbingin tapaista.
Sekundantit, aseet, aika ja paikka siis. Sekundantteja meitä kyllä olisi tässä, huomautti Carp hyväntuulisesti. Mutta pelkään, että aika ja paikka eivät ole aivan soveliaat. Mutta aseet sitä enemmän, lausui Rabbing lasinsa kohottaen. Maljanne, hyvä rouva. Irene kilisti hänen kanssaan ja kostutti hiukan huultensa päitä. Ketkä taistelevat? hän kysyi luoden keimailevan silmäyksen Rabbingiin.
Aika oli haavat arpeuttanut, mutta vieläkin sävähti joku salainen sähkövirta hänen sisällään, kun hän ajatteli, että hän pian seisoisi silmä vasten silmää hänen edessään. Sillä tämä oli päivälliskutsu, josta ei voinut kieltäytyä. Vapaaherra Carp oli maansa mahtimiehiä.
Nyt täytyi vain elää. Nyt täytyi vain nauttia ja unohtaa. Ja olla kaiken yhteiskunnallisen ulkopuolella. Mutta eräänä aamuna ilmestyi vapaaherra Carp heidän hotelliinsa. Johannes heräsi siihen, että koputettiin heidän ovelleen. Edeskäypä se oli, joka tuli ilmoittamaan, että joku tahtoi tavata herraa. Liisakin heräsi siihen ja säikähti hirveästi.
Ja vapaaherra Carp selitti samalla sujuvalla puhetaidolla, jonka Johannes niin hyvin tunsi kotiopettaja-ajoiltaan ja sittemmin Eduskunnan istunnoista, että kaikki kävi aivan erinomaisesti. Hän oli nyt matkalla Wiesbadeniin, josta hän palajaisi takaisin toukokuun viime päivinä. Johannes voisi varmuuteen tultuaan joko kirjoittaa hänelle sinne tai odottaa häntä täällä.
Kaikkein vähimmän hän oli odottanut Ireneä teatterissa tapaavansa. Olihan lapsi kuollut. Siitä oli ollut todistuksena myös naisten syvä surupuku. Nähtävästi oli mieliala ruumishuoneessa käynyt heille liian synkäksi. Ja Carp ehdotellut, että he menisivät illalla hiukan ulos, kun ei asia kuitenkaan itkusta parantunut. Tuo ajatus lepytti hiukan Johannesta.
Se merkitsi kokonaista aikakautta hänen elämässään. »Isäni pyytää teitä tervehtiä.» Ne sanat eivät vieläkään olleet hänelle kaikkea alkuperäistä merkitystään kadottaneet. Signe Carp oli ollut hänen ensimmäinen suuri rakkautensa, hänen ainoa suuri rakkautensa, olisi hän ollut taipuvainen sanomaan. Siitä oli monta vuotta kulunut.
Vapaaherra Carp oli tavannut Rabbingin ennen lähtöään Helsingistä ja Rabbing oli jättänyt koko jutun hänelle, Johanneksen vanhana ystävänä ja suosijana, järjestettäväksi. Paikka oli valmis, ja oli siihen astuttava ennen kesää. Ellei Johanneksella nimittäin ollut mitään tarjottuja ehtoja vastaan muistuttamista? Vapaaherra Carp selitti kaikki muutamassa silmänräpäyksessä hänelle.
Hän tiesi valiokunta-kokemuksistaan, että vapaaherra Carp sekä teki työtä että pystyi työhön, vaikka kaikki näytti valmistuvan kuin leikillä häneltä. Ei työ eikä ikä näyttänyt häntä vähääkään painostavan. Päinvastoin kävi hänen otsansa vain sitä kirkkaammaksi ja hänen olentonsa sitä keveämmäksi, mitä enemmän julkiset toimet hänelle vaivaa ja työtaakkaa kasasivat.