United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !


Yhdeksän aikaan aamulla kolkutettiin hänen ovelleen ja hän huusi: "Sisään!" ollen jo valmis avoimin sylin heittäytymään poikaansa vastaan. Mutta eräs tuntematon henkilö esittäytyi. Ja pyytäen anteeksi, että oli tullut häiritsemään, selitti hän asiansa ja ilmoitti tulleensa perimään rahoja, jotka Paul oli hänelle velkaa.

Silloin se voisi syksyksi ilmestyä ja hän palata takaisin kotimaahansa, ei suomalaisen sosialismin rintama-upseerina enää, vaan sen esikuntapäällikkönä ja henkisenä johtajana. Kauan ei Johannes ollut istunut työpöytänsä ääressä, kun hänen ovelleen jälleen koputettiin. Hän päätti olla tällä kertaa hermostumatta. Sisään, lausui hän sentähden tyynimmällä, lempeimmällä äänenpainollaan.

Nyt täytyi vain elää. Nyt täytyi vain nauttia ja unohtaa. Ja olla kaiken yhteiskunnallisen ulkopuolella. Mutta eräänä aamuna ilmestyi vapaaherra Carp heidän hotelliinsa. Johannes heräsi siihen, että koputettiin heidän ovelleen. Edeskäypä se oli, joka tuli ilmoittamaan, että joku tahtoi tavata herraa. Liisakin heräsi siihen ja säikähti hirveästi.

Tarina ei mielestäni oikeastaan minuun sopinut, sillä mitäpä setäni olisi tahtonut sukulaisesta, joka melkein kerjäläisenä oli tullut hänen ovelleen koputtamaan, etenkin kun hänellä oli syytä pelätä tätä.

Hänessä oli jotain, joka ei ollut luonnollista, ei ollut totta tuntui, kuin olisi hän ollut aivan toinen kuin miltä hän näytti. Mutta minkälainen hän oli? Eräänä iltapäivänä, kun Eugen ja Dora juuri olivat eronneet toisistaan ja Eugen oli mennyt omaan huoneeseensa, kuuli hän ovelleen heikosti koputettavan.

Mutta minä tiedän hankkia itselleni kunnioitusta; minä en päinperin katso häntä neljääntoista päivään!" Seuraavana aamuna noin seitsemän aikaan kuulee Sully jonkun koputtavan ovelleen. "Kuka se on?" huutaa hän. "Kuningas!" oli vastaus. Henrik astui sisälle, syleili ystäväänsä ja sanoi: "Anna kaikki olla unhotuksissa!

Kun toiste tapasin hänet, oli hän taasen verhoutunut naamioonsa. Neiti Meadowcroft oli taasen sama kuin ennen. Hän voi istua sanomattoman tyynenä lakimiehen keskustellessa hänen veljiensä hirveästä tilasta, jossa mestaus-lava mahdollisesti odotteli heitä. Kun olin jäänyt yksinäni, rupesin olemaan levotonna Naomin suhteen. Minä nousin rappusia, koputin hiljaa hänen ovelleen ja kyselin ulkopuolelta.

Ennenkuin Adelsvärd oikein tajusikaan, mistä oli puhe, oli hän kertonut tytölle nuoresta vaimostaan ... että he olivat eksyneet toisistaan kuin pimeässä metsässä. Maria laski päänsä mietiskellen, hellitti käsivartensa hänen olaltaan ja poistui sanaakaan sanomatta kotiin päin. Turhaan Adelsvärd naputti, myöhään, hänen ovelleen. Se pysyi lukossa.

Hän oli kokonaan unohtanut Gabriellen syyllisyyden; hän huomasi vain omat erhetyksensä, omat mielettömät harrastuksensa, joiden takia hän arvelematta oli pannut alttiiksi vaimonsa onnen. Robertin kotiintulo Ryforsiin tapahtui myöhään eräänä iltana. Hän oli matkasta kovasti väsyksissä ja oli juuri lähdössä levolle, kun hänen ovelleen kuului varovainen koputus.

Tukea? Lohduttaa? Kuka? Ketä? Pajalan herrako rouva Sinikkaa?... Hassutusta! Jos rouva Sinikka todellakin oli se nainen, miksi hän luuli häntä, hän kykeni kyllä ominkin jaloin pystyssä pysymään! Kuitenkin hän oli vilpittömästi iloinen, kun hän kuuli ovelleen naputettavan ja näki Jaakko Jaakon-Laurin turpean haahmon työntyvän sisälle siitä. Nyt oli selviävä ehkä moni vielä hämärä seikka hänelle.