United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aina tätä tarkoitusta varten, hymyili Paavo Kontio. Taikka ... ehkä minun on varovaisinta kysyä ensin tarkoitusta. Oh, antakaa se vain hänelle! huusi Sinikka-rouva. Hän tahtoo nähdä vielä viimeisen kerran sellaisen ennen naimistaan. Minä lähden, vakuutti Pajalan herra. Kuinka hauskaa meidän neljän täällä tulisi! riemuitsi Sinikka-rouva käsiään taputtaen. Viiden! korjasi Pajalan herra.
Kumpikin vastasi päänpudistuksella. Ei, ei tarvita. Susanna saa paneutua maata jälleen. Mutta Susanna katsoo sitä ennen, että molemmat vieraskammiot ovat järjestyksessä. Huonekysymyksen tultua täten ratkaistuksi katsoi Pajalan herra velvollisuudekseen kysyä, saisiko hän ehkä siinä tapauksessa sijaa autolleen jossakin katoksessa. Se on totta! Sallinette ehkä, että tulen näyttämään...?
Ettehän te voi olla ilman kapsäkkiä, myönsi Paavo Kontio vakavustuneena. Yhtä vähän kuin hän ilman morsianta! nauroi Sinikka-rouva. Tiedättekö? Me noudamme ne molemmat tänne! esitti Paavo Kontio. Ehdotus saavutti yleisen hyväksymisen. Sinikka-rouva oikein hihkui ilosta. Pajalan herra joi lasinsa pohjaan ja nauroi juhlallisena. Pyydän saada portin avaimen, hän sanoi.
Mutta anteeksi, ettekö ollut lakimies? Päinvastoin! Me jätämme teidät, virkahti Sinikka-rouva ylös hypähtäen. Enhän ole vielä ehtinyt nähdä edes puutarhaanne. Pyydän siinä tapauksessa olla oppaananne, lausui Pajalan herra, hänelle kohteliaasti käsivartensa ojentaen. He menivät. Paavo Kontio pyysi Susannaa ohjaamaan vieraan ylös. Hän tunsi olevansa reippaimmalla tuulellaan.
En muista koskaan kuulleeni sitä. Jumalan kiitos, se ei ole minun mieheni! huudahti Sinikka-rouva. Mutta se voi olla hänen edustajansa, tuumi Pajalan herra. Sehän on asianajaja. Ja sellaisen ihmisen ilmestyminen keskelle sivistynyttä seurapiiriä haiskahtaa mielestäni aina enemmän tai vähemmän kuritushuoneelta. Entinen asianajaja kiittää teitä, lausui Paavo Kontio syvään kumartaen.
Ja kuinka tuollaiset saa elää? vahvisti Sinikka-rouva, näpäyttäen samalla nuorta sukulaistaan omenansiemenellä. Eikö totta? On oikein, että hän joutuu naimisiin? Ah, jospa se onni pian koittaisi minulle! deklanoi Pajalan herra käsi sydämellään.. Koettakaa pysyä hyvissä väleissä minun kanssani, virkahti Sinikka-rouva, niin onni ehkä kerran koittaa teille.
Silloin olisi minulla edes joku, joka minua puolustaisi. Te sanoitte sanan! virkahti Paavo Kontio lasinsa kohottaen. Miksi hän ei ole täällä? Me olemme unohtaneet ottaa hänet mukaan, selitti Pajalan herra. Niinkuin minun kapsäkkinikin! nauroi Sinikka-rouva. Ja se oli vahinko todellakin, sillä kaikki oli niin hyvästi ja valmiiksi pakattu siinä...
Rouva Sinikka on nyt maailmannainen, joka elelee Europan suurissa kylpypaikoissa yhdessä Pajalan herran kanssa. Jos jompikumpi heistä väsyy toiseensa, tai jälkimäisen omaisuus loppuu, on hän heti valmis toisen ottamaan. Teatteriin ei hänen halunsa hehku enää.
Sillä anteeksi, minä aion todellakin tuoda myös teidän kapsäkkinne. Hän ei vain tarkoittane minun miestäni! kysyi Sinikka-rouva säikähtyneen näköisenä. Hän kysyy vielä, kuka on viides pyörä vaunuissa! ilvehti Pajalan herra. Paavo Kontion huomio oli jo pari sekuntia ollut toiselle taholle kääntyneenä. Nyt pyysi hän yleistä hiljaisuutta. Aivan oikein, hän sanoi. Sähkökello soi.
Hänen silmissään oli jälleen niin ilkeä kiilto, että Paavo Kontio jo katui tuota ohimennen heitettyä kokkapuhetta ollenkaan koskettaneensa. En tiedä, tuntenetko häntä, hän vastasi välttelevästi. Pidettiin ennen tuloasi vähän vallatonta pilaa tässä. Eikös se ollut Pajalan nuori herra? kysyi Jaakko Jaakon-Lauri. Kyllä, vastasi Paavo Kontio hiukan ihmeissään. Sinä tunnet siis hänet?