United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mene siis! Hän pikemmin putosi kuin hyppäsi maahan. Ruoho ja kanervat suhisivat hänen nopeista askeleistaan ja Ellen oli yksinään. Ei suinkaan kestänyt enemmin aikaa, kuin kaksi minuuttia, vaan nämä minuutit olivat sata ja kaksikymmentä sekuntia, ja joka sekunti oli ijankaikkisen pitkä odottavalle. Ellen säpsähti; Henrik seisoi taas siellä alhaalla. Se on hänellä! kuiskasi ääni ylös.
Hänen hiuksensa olivat harmaantuneet, hänen poskensa olivat kuopalla, mutta koko hänen olennossaan oli jotakin, joka ilmaisi, ettei hän ollut vanhuuden koukistama, vaan että hän oli onnettomuuksien murtama mies parhaassa iässään. Kreivitär Ebba ei ollut monta sekuntia häntä katsellut, ennenkuin hänen kasvonsa äkisti kalpenivat ja hän äänetönnä ja pyörtyneenä vaipui ystävänsä syliin.
Eräänä päivänä, ollessaan sairaitansa hoitamassa, vaipui hän, juostuaan sukkelasti ylös neljänteen kerrokseen, ehdottomasti etuhuoneessa istualleen puulaatikon päälle niin hengästyneenä, että hänestä tuntui, kuin seisattuisi koko sydän sykkimästä. Taudinkohtaus kesti vaan pari sekuntia, mutta siitä jäi jäljelle semmoinen väsymys, että toisten täytyi taluttaa hänet alas vaunuihinsa.
Juosten miten kintuista kerkesi, riisui hän samalla vähitellen päältänsä vaatekappaleen toisensa perästä, jotka heitti taaksensa siten antaakseen karhuille tehtävää, ja pääsi sillä tavalla aina kulloinkin vähän matkaa edelle. Pedot seisattuivat aina muutamia sekuntia nuuskiakseen esineitä, läksivät sen perästä matkaan kiihtyneellä vauhdilla ja mörisivät yhä raivokkaammin.
Sano, että läksimme sieltä silloin, koska talonväki heinään meni. MIKKO. »Elä opeta minua valehtelemaan». ESKO. Valetta pistänyt olet tuhannet kerrat ennen tätä, ja tämä on viaton sana, ei vahingoksi kellenkään. MIKKO. Sinä et tiedä lupauksestani pyhästä, jonka tein pari sekuntia sitten, ja se kuuluu: etten koskaan valheen kengillä kulje.
Viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista sekuntia ... katso, kuinka elinvoimat nousevat! ... kahdeksantoista, yhdeksäntoista! ... nyt ne ehtivät reunoille saakka ... kaksikymmentä! ... vielä yksi suonentykytys vaikuttamaan seurauksia vastaan ... kaksikymmentä yksi, kaksikymmentä kaksi ... nyt riittää! Käsi pois, muutoin tislain halkeaa! Nuorukainen totteli.
Muutamia sekuntia he äänettöminä katsoivat toisiansa silmiin, ja tämä katse sanoi paljon sekä toiselle että toiselle. Teidän täytyy päättää, toisti Nehljudof. Mitä minulla on päättämistä? sanoi hän. Kaikki on aikaa sitten päätetty. Ei, vaan teidän täytyy päättää otatteko vastaan Simonsonin tarjouksen, sanoi Nehljudof. Eihän minusta, pakkotyöhön tuomitusta ole vaimoksi.
Nimismies luki vielä kirjasta: "ensimmäinen palkinto, hopeapokaali, annetaan sille, joka juoksee radan kolmasti 6 min. 10 sek; toinen 20 markkaa, viittä sekuntia hitaammalle; kolmas kannu konjakkia viittä sekuntia hitaammalle; neljäs eli kunniapiiska taas viittä sekuntia hitaammalle, ja sitte vielä ylimääräiseksi palkinnoksi annetaan viimeiselle hevoselle kiitoslause, jonka saa käydä hevosyhdistyksen sihteeriltä, herra Smalspinkiltä perimässä."
Pari sekuntia sen perästä vierivät vaunut pois. «Hän on hukassa!» lausui laamanni katkeran surun vallassa puolisolleen, «minä tunnen sen, hän on hukassa. Hänen kuolemansa ei olisi ollut minulle niin katkera kuin tämä avioliitto!» Monta päivää hän oli synkkämielinen ja surullinen. Pieniä kohtauksia. Hirmumyrskyn tavoin oli äsken kerrotut tapahtumat riehuneet Frankin kodissa.
Mutta hän ei ollut seisonut siinä montakaan sekuntia, ennen kuin hän kalpeni, horjahti ja olisi kaatunut, ellei hän olisi saanut tukea pihtipielestä. Antin täytyi rientää häntä auttamaan. Ei minun olisi pitänyt tulla tänne, hän sanoi puoli-ääneen, painaen tuskallisesti sydäntään. Ei tänne, ei tänne! Antti johdatti hänet istumaan ja toi lasin vettä hänelle. Elna tyyntyi vähitellen.