United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Raataa elin-ikänsä kaupunkilaisten töissä ja vanhana joutua köyhäinhuoneesen. Ihmisten sydämettömyys! Sellainen vanhuuden orjallinen turva sai Elsan melkein vapisemaan, ja hänen silmänsä tulivat kosteiksi, kun hän ajatteli hyvän ystävänsä "mummon" joutumista tuollaiseen maalliseen perikatoon, Ja hän sanoi: "Eihän nyt toki köyhäinhuoneesen."
Vanha kreivi oli, niinkuin usein tapahtuu vanhuudessa, kerrassaan, tavattoman terveestä ukosta, vaipunut vanhuuden heikkouteen ja haurauteen. Hän ei ollut kipeä, mutta vanhuus oli yhdessä vuodessa vaikuttanut paljon enemmän kuin kymmenen vuotta ennen. Oli vaikeata tässä ukossa taasen tuntea tuota menneen vuoden niin karskia miestä.
Peloittaisi kai minua haltijan eteen mennä ... en mitenkään uskaltaisi. Mitä pyysit? Sitä en sano. Mitä Ilpotar pyysi? Pyysin vanhuuden varaa. Pitää tässä sitäkin ajatella. Voi, voi, joka toki Ilpotar on naisista nuorin, missä tarvitaan. Vanha olen, vanha olen. Se oli aina Ilpottaren tapa: puhua vanhuudestaan, että muut nuoreksi kiittäisivät. Panulan emäntä ei mitään pyytänyt.
He kerskailevat itse hienosta käytöksestään, voin minä kertoa sinulle, jos siitä on sinulla jotakin iloa". Minä en pitänyt lukua siitä kevytmielisestä tavasta, jolla Steerforth keskusteli tätä ainetta. Minä ainoastaan liitin asian siihen levolliseen vakavuuden ja vanhuuden ulkomuotoon, jota minä katsoin kuuluvaksi tuohon "unteliaasen, vanhaan soppeen likellä St.
Siis, kun minä juon teidän onnenmaljanne, tulee teidän käsittää että minä toden perään toivon että pian pääsisitte niistä taudeista, joille liha on altisna ja jotka tavallisesti ikää voittaen niin lisääntyvät, että hyvä terveys tuskin on mahdollinen vanhuuden yhä heikkenemistään heikkeneväin hengen- ja ruumiin-voimain kanssa. Hyvät herrat, minä juon teidän onnenmaljanne!"
Voi sä kurja Suomen kansa, Sanoi samalla tavalla Kansa kylmäksi kovonnut. Kuin et kirkkaasta valosta Etkä onnestas omasta Ota vaaria visusti, Jonga pannut on ovelles Jalo tarjoksi Juteini, Juoma Laulussa jalossa Perhekunnassa paraassa, Lahjain oivassa otossa Joissa juuri kuin nisuja Pyytää seuloa sinua, Valon taritsee väkevän Onnen oikian jakaapi. Voi te kivet kelvottomat Kannot Suomessa kovimmat Paadet paattuneet lopetin, Oksat kankioiks kovenneet Lehdet ilman liikutusta, Voi teit' Emännät vesissä Pedot metsissä pahimmat Linnut tylyt latvoissanne Miksi muuttuneet olette! Etten soittoa suloista, Kainata kauniimbata Veisun äändä Viiburista Laske luondonne iloksi. Pahat yksinäns penikat Vjelä vanhuuden pitäävät. Soitto korvihin sopinnut Laulu luontoa lykännyt
Hänellä oli semmoinen kadehdittava luonne, johon elo turhaan vuodattaa katkeruutensa; kaikesta inhimillisestä kurjuudesta huolimatta on heillä raitis lapsensydän ja suuttumaton leikillinen iloisuus vanhuuden viimeisiin päiviin.
Hän oli usein nähnyt, missä murheissa hänen isänsä oli elänyt ja eli, ainoastaan senvuoksi, että hän oli velkaantunut; kuinka korot, erään Sisyphus-kallion kaltaiset, alituisesti saapuivat ja tekivät kaikki koetukset, suruttoman vanhuuden levonhetken saavuttamisessa, mahdottomiksi.
Mutta pahuus nuoruuden raittiuden rinnalla ei levitä sellaista pahennusta ympärilleen, kuin silloin kun se vetää mustat piirteensä vanhuuden lakastuneille kasvoille. Lauri Lukne ei edellämainitulla ajalla kaikessa häijyydessään ja jumalattomassa vihassaan ollut niin suurena kauhuna ihmisille, kun miksi hän nyt tuli, kun juuri sama mieli ilmaisi itsensä samalla tavalla.
Minä hartaasti toivon, ett'et sitä ole havainnut, mutta niinhän lienee toki, että sydämesi pohjalla on luulo minun jo olevan vanhuuden höperön, joka muka en enää tulisi sinutta toimeen, mutta sen sanon sinulle: se on mitä suurin erehdys. Humalaseiväs pysyy pystyssä kyllä itsekseen, mutta tuo kasvi se tarvitsee tukea kasvaakseen.