United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuolo kaikki yhdistää, niinpä meidätkin, Brackenburg. BRACKENBURG. Niin salli minun kuolla yhtenä sinun kanssas'! O, jaetaan, jaetaan! Se riittää kyllä sammuttamaan kaksi elämää. KLAARA. Pois se! Sinun tulee elää, sinä voit elää. Jää tueksi minun äidilleni, joka ilman sinutta saisi nääntyä köyhyydessä. Ole sinä hälle mitä min' en enää voi olla!
AINA. Niin vain; mut kiitän sua kuitenkin; Sill' enpä sinutta ma eloss' oisi Sua koskaan kiittämätt' en olla voisi. Mut sano, miksi mua kutsut te? Te, sanoo Liisa vaan, kun puhelee Hän vaarille; vaan aina ma Sinuksi sanon koko maailmaa. LAURI (itsekseen). Kuin teeskentelemätön on hän, oi! (
On veri-haavat, sodan surkeudet, Nyt telineitä onnen alttarille, Ja voitonpäivät ovat kunniamme Jaloimmat muisto-taulut, arvomerkit, Joit' ei voi ryöstää ilkein vihollinen. ELMA. Sun kanssas löydän elämäni onnen, Sinutta olen kurjin, onnettomin! Vaan riemu kaikk' on murheell' ostettava, On kaikki autuus tuskan hedelmänä!
Ylös päästyään sanoi hän: »enpä sen-kalua uskonutkaan niin väkeväksi, ilman sinutta olisin tainnut hukkua, mutta kyllä minä siitä palkan saan, sitävarten minä sinne hyppäsinkin, älä sinä vaan puhu mitään, kun kotia mennään». Ja hän värisi niin että hampaat suussa lotisivat.
Voi, voi Jaakko, minua ajatuttaa, kun pitäisi elämämme kohtalot yhdistää", sanoi Mari sydämen tuskalla, kun kuuli Jaakon tunnustuksen. "Pahasti olen elänyt ja tehnyt, sinä olet oikeassa, rakas Mari, mutta minä koen parantaa itseäni, parantaa sinun tähtesi, Mari, sillä minä tunnen selvästi, että ilman sinutta maailma on minulle autio ja kolkko ja elämäni turha.
"Onhan niitä siinä; mutta saat vielä muutakin." Topias avasi rahakukkaronsa, otti siitä kiiltävän markan ja pudotti sen pojan laihaan käteen, lausuen: "Näetkös, nuori ystäväni, sinutta olisivat nuo pullot särkyneet." Pitäen markkaa ja prenikoita ylhäällä pyörähteli poika kantapäillään ympäri kuin kehrä. Mielihyvissään katseli Topias lapsen rajatonta iloa. "Oi onnenpäivä!
Ilman Sinua ei minulla näinä surullisina talviöinä olisi ketään, kenen kanssa voisin puhella. Sinutta olisin tässä luolassa jo aikoja sitten kuollut ikävään ja lohduttomuuteen. Sinä suot jokaisessa elämänvaiheessa runsasta lohdutusta». Genoveeva sairastuu erämaassa
Siis sua muistan ijäti, Sä kukka teilläni! Jos joskus hetken himmeän Sain minuun katsoit vain Ja annoit kätes lempeän, Niin riemumielen sain. Sinutta synkk' ol' mieleni, Sä tähti teilläni. Jos mihin tahdot, menen mä, Kun mulle hymyilet; Vaan pois jos luotain luovut sä, Ja täällä viivy et, Sua sielun' seuraa yhäti, Sä enkel' teilläni!"
"Ester!" sanoi Fredrik, väkisin hilliten liikutuksensa, "sinä olet minulle jo niin monesti osoittanut sydämmellistä rakkautta; sinun vallassasi on osoittaa vielä suuri uhraus; minun täytyy lähteä pois ilman sinutta, suloinen Ester, en kumminkaan voi elää. Sentähden jos voit minun tähteni hyljätä isänmaasi, isäsi ja uskosi, niin lähde minun kanssani kaukaiseen kotimaahani minun linnaani!"
Ja auta myöskin tuota toista eksynyttä lammasta, joka ei vielä näytä sinun tykösi tulleen; vapahda häntä, ei sen vuoksi, että hän palaa takaisin, vaan sen vuoksi, että hän on eksynyt pois, ja että on niin kauheaa ilman sinutta tässä mailmassa harhailla!" Minä en koskaan laskenut maata suloisemmalla tunteella kuin juuri sinä iltana.